keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Rikos ei kannata

KAVI:n  (Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) sarjassa näytettiin Quentin Tarantinon 1992 ohjaama rikoselokuva Reservoir Dogs. Olen pitkään suunnitellut Kavin maanantain näytöksiin osallistumista, mutta jaksan vasta nyt kun olen vuorotteluvapaan vuoksi poissa palkkatyöstä. Olen myös pelännyt kyseisen elokuvan väkivaltaisuutta ja syystä.

Elokuvassa ei ole ainuttakaan naista. Naisia käsitellään ainoastaan kun miesjoukko kerää tarjoilijalle tippiä ja kun sattumalta ryöstäjien tielle joutunut nainen ampuu kohtalokkaan laukauksen. Näyttelijäjoukko on hillittömän hyvä: Harvey Keitel, Chris Penn, Lawrece Tierney, Michael Madsen, Quentin Tarantino, Steve Buscemi ja Tom Roth. Timanttiryöstöä varten varkaat nimetään anonymiteetin takaamiseksi värien mukaan: Mr Blonde, Mr Blue, Mr Brown, Mr Orange, Mr Pink, and Mr White. Mr Pink ei tietenkään haluaisi olla Mr Pink, mutta ei auta kuin totella, sillä homman johtaja Joe on näin päättänyt.

Elokuvan alussa miehet istuvat pöydän ääressä ja kamera kiertää heitä. Huima kohtaus. Elokuva on julma ja samalla inhimillinen. Inhimillisyyttä tuo Harvey Keitel. Filmi on niin väkivaltainen, että voisin pyytää ainakin kaksi euroa viiden euron lipun hinnasta takaisin, sillä pidin silmiäni suljettuna merkittävän ajan. Vatsaan ammuttu mies makasi melkein koko elokuvan ajan omasta verestään muodostuneessa lammikossa.

Elokuvassa on hieno musiikki, mutta en voisi sitäkään kuunnella muistamatta veristä aukkoa, jonka paikalla joskus sijaitsi korva.

Näytöksessä sai aina kahdenkymmenen minuutin välein hengähtää, sillä filmikelaa vaihdettiin. Kun filmi taas alkoi, välähtivät valkokankaalla numerot  9-8-7-6-5-4-3-2-1-0. Tuntui nostalgiselta. Filmiaikana näytökset usein keskeytyivät erilaisten ongelmien vuoksi. Filmi näyttää epätäydelliseltä, kauniilta kuin vanhat huonekalut tai kankaat. 

En tullut elokuvasta erityisen onnelliseksi, mutta ymmärrän sen arvon.

Eilisessä joogassa hoidettiin rauhasia, varsinkin kilpirauhasta. Pää väännettiin takakenoon ja sitä käänneltiin puolelta toiselle täsmämantraa hokien. Tunnilla harrastettiin myös meditatiivista vihellystä taustamusiikin kera. On hauskaa tehdä jotain niin epärationaalista. 

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Quentin Tarantinon väkivallalla mässäilystä en ole pitänyt koskaan. Herralla on yksi minun makuuni hyvä elokuva ja se on "Jackie Brown". Kyllähän siinäkin roistot mellastavat ja veri ajoittain roiskuu, mutta ohessa kulkevan huumorin voimin sen kestää. Sinttu

Lasse kirjoitti...

Hienoa, kun kävit katsomassa Reservoir Dogsin! Mahtava elokuva!

Heidi kirjoitti...

Elokuva oli hieno, väkivalta vain sai voimaan huonosti. Onneksi pidin välillä silmäni suljettuna.

Jackie Brown on myös hyvä elokuva, ei raaka kuten Reservoir Dogs. Minulla on Jackie Brownin Soundtrack. Erinomainen levy. Pitääkin taas kuunnella sitä.