perjantai 12. syyskuuta 2014

Neljäs linja

Olen saanut virallisen siunauksen palkkatyöstä laistamiseen. Eilisessä kirjeessään TE-palvelut toteaa lakonisesti, ettei vuorotteluvapaalleni ole työvoimapoliittisia esteitä.

Matkustin kaksikerroksisella halpabussilla Helsinkiin. Bussi lähti Kalevan Prisman läheiseltä pysäkiltä Sarvijaakontieltä. Istuimet oli verhoiltu pirteän punaisella tekonahalla. Jalkatilaa kulkuneuvossa oli hieman tavallista vähemmän. Raajani mahtuivat onneksi niille varattuun tilaan. Bussissa olisi ollut vessa, mutta en käyttänyt sitä, joten sen tasoa en pysty arvioimaan. Linja-autossa oli melko väljää. Rahastamiseen ei mennyt aikaa, sillä liput on ostettava netistä etukäteen. Moni oli ladannut matkalipun älypuhelimeen, joten kuskilta tuhrautui kuitenkin aikaa niiden tiiraamiseen. Tampereella bussi pysähtyi Kalevan lisäksi Hervannassa, Helsingissä se laski matkustajia huomastaan Keimolassa, Ruskeasuolla ja Kiasman edessä. Maksoin kyydistä neljä euroa.

Kansanvalistusseuran kirjoituskurssi kokoontui Neljännellä linjalla. Sen läheltä löytyy kaikki tarpeellinen: Alepa, pubi, Thai-hieronta ja kirkko. Kurssitila oli pieni ja vaatimaton. Meitä kirjoittajia kokoontui parikymmentä ja mahduimme tiukasti aseteltuina huonetta kiertävän pöydän ääreen. Takahuoneessa keitettiin kahvia ja siellä sijaitsi vessa. Kirjoitusryhmäämme opettaa Taija Tuominen, joka on minulle ennestään tuttu, samaten olin tavannut neljä kirjoittajaa jo aiemmin. Tuntui lopulta aika kotoisalta. Kaikki kurssilla puhuttu ja tapahtunut on luottamuksellista, joten en voi kertoa enempää. Mieli tietysti tekisi. Seuraava tapaaminen on vasta lokakuun puolivälissä. Olisi ollut heinoa tulla Kolmatta linjaa takaisin, mutta katu vei ikävä kyllä väärään suuntaan.

Odottelin tunnin verran junaa rautatieaseman kahvilassa. Ryhmä opiskelijoita osti syötävää vastapäisestä kioskista. Heidän etu ja takapuolellaan roikkuivat kyltit, joissa luki tutun sinisellä pohjalla Bajamaja. Takapuolen kohdalla jokaisella roikkui narussa vessapaperirulla. Tällä keinoin pyritään luomaan yhteishenkeä ja opetetaan tuoreet opiskelijat juomaan alkoholia. Voihan se olla, ettei joku ole sitä vielä kouluaikanaan harjoitellut.

Tampere on arkiyönä pelottava. Tyhjät kadut tuntuvat vaarallisemmilta kuin viikonloppuisin, jolloin ne ovat humalaisten kansoittamat. Kävelin kotiin puolijuoksua kuin sarjamurhaaja olisi vaaninut minua.

2 kommenttia:

ketjukolaaja kirjoitti...

Kirjoituksessa tuntuu virkaelämästä irtautumisen henki. Kotiinpaluu outoon kaupunkiin.

Heidi kirjoitti...

Yritän kovasti irtautua. Olen onnistunut vähäisessä määrin. Työsähköpostit vainoavat minua.