keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Syksy

Serkut ajoivat kanoja takaa ja kiusasivat niitä eri tavoin. Kanat juoksivat poikia pakoon jättäen jälkeensä sulkavanan. Serkut repivät kärpäsiltä siivet ja katsoivat mitä tapahtuu. He tappoivat perhosia eetterillä ja pistivät nuppineuloja pienten vartaloiden läpi. Perhoset näyttivät kauniilta valkoista taustaa vasten. Minä paheksuin hyönteisten kidutusta.

Koiranputkista tehtiin pillejä ja aseita, joiden läpi saattoi ampua kuivattuja herneitä. Kun kämmenet asetti vastakkain, pingotti niiden väliin heinän ja puhalsi, sai aikaan viiltävän äänen. Kuivan kellervän ruo'on pää sytytettiin palamaan ja poltettiin "tupakkaa". Vaari teki pajupillin, joka soi aikansa kunnes kuivui äänettömäksi.

Serkkujen kanssa rakennettiin lautta ja melottiin keskelle järvenselkää. Isä huusi rannalla. Hän tönäisi veneen irti rannasta hakeakseen meidät, mutta huomasi, että airot olivat lautalla. Isä karjui vieläkin kovempaa.

Järvestä sai mato-ongella ahvenia, särkiä ja kiiskiä. Kiisket heitettiin takaisin veteen. Vaari kävi nostamassa verkot ja katiskat. Niistä tuli saaliiksi lahnoja, haukia ja lisää ahvenia ja särkiä. Pikkukalat uiskentelivat sankossa.

Uitiin niin kauan, ettei hampaiden kalinaa meinannut saada loppumaan ja sormet ja varpaat olivat ryppyiset kuin mummon posket. Kilpailtiin siitä kuka pystyi olemaan pisinpään savusaunassa kun sitä lämmitettiin.

Hevonen karkasi ja laukkasi mummon kukkapenkkien poikki. Mummo sääli pioneitaan ja sätti vaaria. Irrallaan laukkaava työhevonen oli kiehtova ja pelottava.

Kun tuli nälkä, mummo kastoi voilla voidellun ruisleivänpalan päivälliseksi valmistuvan lihakeiton liemeen. Se maistui paremmalta kuin mikään muu. Illalla kasteltiin korppuja makeaan teehen ja kuunneltiin Lauantain toivottuja.

Syksyllä lähdettiin takaisin Helsinkiin. Sukulaiset säälivät minua, joka jouduin kivierämaahan. Koti oli muuttunut kesän aikana vieraaksi ja housunlahkeet kutistuneet.

3 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Minulla on samanlaisia muistoja ja juuri siksi tarjoan lapsenlapsillemme kesällä mahdollisuuden olla mummolassa maalla. Aika on tosin vain reilu viikko ja noin vaarallisia leikkejä ei nykyaikana saata kuvitellakaan.

Heidi kirjoitti...

Nykyään lapsia vahditaan tarkemmin. En ymmärrä miten isovanhemmat jaksoivat sietää meitä koko kesän. Tädilläni oli seitsemän lasta. Eivät kaikki olleet mummolassa yhtä aikaa, mutta oli meitä siellä yleensä vähintään viisi.Toisaalta meidän oli pakko tehdä töitä, vähintäänkin tiskata ja kitkeä ja kastella kasvimaata.

Merja kirjoitti...

Kun viisi ruokkii ja huoltaa reilun viikon, tietää ahkeroineensa - nykystandardeilla. Me tilataan talven pilkkeet tuolle viikolle, lasten homma on kantaa ne liiteriin. Siitä maksetaan kyllä ja pilkkeiden hinta melkein kaksinkertaistuu. Lohdutan itseäni sillä, että meneehän raha sukuun.