lauantai 19. maaliskuuta 2016

Lääkäri riisuutuu

Viikon hienoin hetki, lauantaiaamu. Lähden kymmeneltä Mänttään tutustumaan Anselm Kieferin näyttelyyn ja illalla Työvikseen lukupiiriporukan kanssa katsomaan näytelmää "Niin kuin taivaassa". Eräs lukupiiriläinen laulaa näytelmässä yhden kuorolaulun.

Eilen illalla katsoin Areenasta dokumentin seksiaddiktista stand up koomikosta, Jeff Leachista. Mies on ollut 300 naisen kanssa ja kirjannut naiset numerojärjestykseen exel-taulukkoon. Leach on kolmikymppinen ja tällainen elämäntapa on alkanut huolestuttaa häntä.  Dokumentissa mies osoittelee autosta paikkoja, joiden yleisissä vessoissa hän oli harrastanut seksiä. Leach haluaa sitoutua ja hankkia joskus lapsia ja nykyinen tyyli sopii huonosti yhteen perhe-elämän kanssa. Stand up koomikko käväisee dokumentissa terapeutilla ja seksiaddikteille tarkoitetussa tukiryhmässä.

Miksi ohjelma kiinnosti minua? Ihmiset ovat kovin mielenkiintoisia, varsinkin silloin kun he ovat rehellisiä. Leach on stand up koomikko, eikä ehkä ihan rehellinen kuitenkaan. Varsin viehättävä omahyväisyydessään ja hieman epäuskottavassa halussaan muuttua.

Blogit ovat sitä mielenkiintoisempia, mitä yksityisempiä tunnustuksia niissä tehdään. Luulen, että tämän blogin lukijoita kiinnostaa se, että olen lääkäri. Halutaan tietää mitä me lääkärit oikeasti ajattelemme ja toivotaan, että paljastaisin sen.  Todennäköisesti suurin osa lääkäreistä ajattelee toisin kuin minä, eikä ole olemassa lääkärien yhteistä ajattelutapaa (suurin osa nojaa kylläkin toiminnassaan tutkittuun tietoon, eikä uskomushoitoihin). Samaan tirkistelyhaluun perustuvat tällaisten dokumenttien ja tositelevisio-ohjelmien viehätys.

Olen hommannut työhuoneeseen pirteän jumppakuminauhan ja solminut nauhan patteriin. Kiskon kuminauhaa ja kiroilen, kun joku asia ärsyttää. Välillä kiskon sitä ihan vaan estääkseni yläkroppani painumisen köyryyn paikalleen juuttuneen reseptiohjelman tuijottamisesta. Sairaalahuoltaja oli irrottanut nauhan patterista ja viikannut sen sievästi. Nyt kierrän kuminauhan tarvittaessa hanan ympärille, josta saan sen helposti irti.

En ole pyytänyt tähän lupaa, mutta toivottavasti V ei suutu. V:n oli tarkoitus viestiä potilaalle, että potilas riisuutuisi alusvaatteilleen, sillä aiemmasta käynnistä oli kulunut jo pitkä aika ja V halusi tutkia potilaan. V:n suusta pääsi "Kun harvoin käyt niin mää riisun nyt alusvaatteiselleni"

6 kommenttia:

Partapappa kirjoitti...

Jos ei pää paljoa pätki, niin mulla on aivan ohkanen muistikuva siitä, että oisin löytänny sun blogiin kommenttisi kautta tai sitten joku vaan suositteli tätä blogia. Hetken aikaa meni ennenkuin luin esittelytekstisi, mutta nykyään sanon kyllä että "tää on siinä sen tamberelaislekurin plokissa", kun luen Vaimolle tarinoitasi. Hänkin pitää niistä.

Kyllä tunnen useita ihmisiä jotka seuraavat jonkun ihmisen tuotoksia vain siksi että he ajattelevat tähden tai lääkärin olevan ihmeiden tekijöitä. Yli-ihmisiä. Kyllä se lääkärikin on aivan tavallinen ihminen, ei hän(kään) mikään taikuri ole joka sormia napsauttamalla heti parantaa kenet tahansa mistä tahansa taudista tai vammasta.

Mukavaa lauantaita, Lekuri. . :)

pääjalkainen kirjoitti...

Näkökulma lääkärin ammattiin on toki mielenkiintoinen, mutta ehkä olennaisempaa kuitenkin on se, että lääkäri osaa kirjoittaa? Oivaltavasti ja hauskasti. Ja on kiinnostunut kaunokirjallisuudesta ja romaanien kirjoittamisesta :)

Hoo Moilanen kirjoitti...

Katsoin Seksiaddiktin vinkkauksestasi, kiitos!

Epäkiinnostavimmillaan ohjelma oli silloin, kun mies oli lavalla rooli päällä. Minusta hän oli muulloin hyvinkin aidon oloinen ja selkeästi tajusi, että jossakin mättää, jos näkee kaikki naiset mahdollisina seksikumppaneina.

Kohta, jossa Jeff oli äitinsä luona käymässä, oli hurjan koskettava. Edelleenkään äiti ei "nähnyt" poikaansa ja seinän kuva ahdistuneesta pikkupojasta ei vieläkään mennyt jakeluun, todella. Olisi kai ollut liian raskasta myöntää itselleen, että ilmapiiri kotona oli ollut äärimmäisen ahdistava ja pitkälti syy siihen, että Jeff ei kyennyt "antamaan" itsestään oikeasti ja siksi hyppeli kukasta kukkaan.

Siitä tuli hyvä mieli, että Jeff varmaankin on matkalla ehyemmäksi ihmiseksi ja oppii rakastamaan itseään. Toivottavasti!

Anonyymi kirjoitti...

Voit olla oikeassakin niiden inttiimien paljastusten suhteen, mutta minä kyllä luen blogiasi ihan syystä että oivalluksesi ovat riemastuttavan irrationaalisia. Lisäksi kielikuvasi miellyttävät minuaa kovasti. Valitettavasti se ei nyt mulle ole oleellista, oletko lääkäri vai suutari, tosin kirjoitavaa suutaria en vielä ole tavannut, joten en nyt ole aivan varma kumpaan kallistuisin.

Toki tuo "lääkärinäkökulma" on välillä ihan kiinnostavakin, potilaan roolista kun kaikilla on jotain kokemusta. Lääkäreitä kun on moneen junaan...
T.

Tuulatäti kirjoitti...

Joo, ei lääkäriyskään yksin riitä, ellet silloin tällöin paljastele jotain mielenkiintoista itsestäsi (tai Kertusta): käytkö koskaan lääkärillä (ja jos käyt niin miksi), mikä on kengännumerosi, miksi erosit miehestäsi, kärsitkö peräpukamista yms. Blogisi on mukavaa luettavaa arjen harmaudessa, pyydän tyhmistä kommenteistamme huolimatta että jatkat.

Tuulatäti kirjoitti...

Itse muuten löysin blogisi jonkun toisen blogin kautta: sen nimi kuulosti niin erikoiselta, että oli pakko käydä katsastamassa ja koukkuun jäin.