Näin viime yönä unta. Olin joutunut ihmisten ilmoille pelkissä punaisissa alushousuissa. Kiskoin housujen vyötärönauhan kainaloiden korkeudelle ollakseni säädyllisemmin pukeutunut. Unessa alushousut venyvät hämmästyttävästi.
Kollegat huutelevat minut nähdessään vitsikkäästi "Kirjailija!" En tiedä mitä vastata tai miten suhtautua. Ihan kuin olisin tehnyt jotain oikein hassua.
Kuvittelenko vain, että kahvihuoneessa juttujani kuunnellaan tarkemmin. Onko statukseni noussut ihan pikkuisen? Ikävä kyllä läheiset ihmiset ja lähimmät työtoverit eivät arvosta minua yhtään enempää kuin aiemmin. Ei auta vaikka kirjoittaisin Finlandia-palkitun romaanin.
En enää googlaa romaanini nimeä päivittäin vaan korkeintaan joka toinen päivä. Elämä arkipäiväistyy, tosin eipä se ehtinyt tanssittaa minua kuin hetken. Nyt mietin jaksaisinko pestä vessan tai tehdä muita meditatiivisia siivouspuuhia. Huomenna imuroin. Jos jaksan.
Pitää suunnitella mitä kaikkea lupaa ensi vuonna tehdä, jotta voi sitten rehvakkaasti rikkoa lupauksensa.
4 kommenttia:
Olin lukenut blogiasi vuosien ajan, mutta vuonna 2016 pidin pitkän tauon kaikista blogeista. Menin syksyllä Helsingin kirjamessuille ja selaillessani siellä jotain tarjouskirjapinoa kuulin läheisellä lavalla puhuttavan Ei saa mennä ulos saunaiholla -nimisestä kirjasta. Höristin korviani; olinhan lukenut samannimistä blogia, ja joskus lukiessani salaa toivonut, että tämä lääkäri julkaisisi kirjan. Olin sen verran vaikuttunut hänen kirjoittajanlahjoistaan. Ilahduin, kun ymmärsin mistä oli kyse.
Onnittelut kirjasta ja hyvää uutta vuotta.
Kiitos ja hyvää uutta vuotta sinulle!
Lainasin eilen kirjastosta kirjasi ja se oli niin mukaansatempaava, että maltoin yöllä nukkua vain muutaman tunnin herätäkseni lukemaan sen loppuun. Kiitos lukukokemuksesta! Ja nyt siis tulin vierailemaan blogissasi päätyen lukijaksesi :-)
Kiva kuulla!
Lähetä kommentti