Huomasin tänä aamuna työmatkalla, että olin pukenut legginssit nurinpäin. Saumat kiemurtelivat trikoisten asusteiden ulkopinnalla.
Kodinkoneet ahkeroivat, joten minä voin lepäillä. Odottelen, että astianpesukone ja pyykinpesukone saavat työnsä tehdyksi. Jotenkin en tunne itseäni laiskaksi, sillä koneet sentään jynssäävät vaatteitani ja astioitani. Olen lepäillyt jo kaksi iltaa, mutta paradoksaalista kyllä tulen lepäilystä entistä väsyneemmäksi.
Kävin tänään S:n kanssa kävelemässä Kaupin kuntokolmosen ja sen jälkeen ahersimme hetken Kaupin ulkokuntosalin laitteissa. Teemme aina samat urheilusuoritukset ja kerromme toisillemme mitä olemme viikonloppuna tehneet. Laiskanpuolinen liikuntasuoritus teki hyvää ja samalla saattoi keskustella.
Minulla on hieno amppeli, joka on tehty jostain luonnonmateriaalista (siinä ei ole ruukkua vaan kasvi kasvaa jonkinlaisesta orgaanisessa pallossa). Uitan sitä taikinakulhossa (en leivo juuri koskaan) puolen minuutin ajan sunnuntaisin ja keskiviikkoisin. Elän uusia ruuhkavuosia, hoidan huonekasvia ja kissaa. Olen kiinanrahapuun ja kissan yksinhuoltaja. Vähemmästäkin ihminen stressaantuu.
Minulla on ollut sellainen periaate, ettei äidille kerrota mitään ikäviä asioita. Asioita, joita arvelen hänen pitävän hankalina. Eilen puhuin hänen kanssaan puhelimessa ja sanoin, ettei kuulu mitään erityistä ja sen jälkeen kerroin hänelle kaikki jutut, joiden kertomista olin päättänyt siirtää jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen. Puhe vain pulppusi minusta. Eikä äiti voivotellut vaan oli ihan rauhallinen. Outo juttu.
5 kommenttia:
Kohta olet siinä iässä, että kun menet kultturelliin tapahtumaan niin vessassa käytyäsi tunget hameen takahelman alushousujesi sisään. Tai sitten alushousuistasi leijuu metrin pätkä wc-paperia. Moista olen muutaman kerran silmilläni havannoinnut. ;DDD
Yksi alle kolmikymppinen työkaveri käveli Hämeenkadun päästä päähän hameenhelma niin että alushousut näkyivät. Ei se ole iästä kiinni!
Ruuhkavuodet...Minulla on kiire yrittää pitää itseni toimeliaana toisarvoisin tavoin, jottei mene liialliseksi yksinäisyyden surkutteluksi.
Äidin säästely on tuttua. Ehkä se on vähän epäkunnioittavaakin; ikään kuin ei luottaisi hänen elämänkokemuksensa tuomaan suhteellisuudentajuun.
Sain muuten hyvää palvelua apteekissa. Tyroksiiniresepti oli unohdettu kirjoittaa - vaikka sen piti olla saatavilla eilen - mutta sain kuitenkin purkin mukaani! Vaikken edes "vaatinut".
Heidi, no joo, parasta jutussa lie se, että tapahtuman voi kuvitella melkein mihin vaan. ;DDD
Äidit ❤
Lähetä kommentti