Tampere film festival

Ensimmäinen filkkari- tai fiinisti sanottuna Tampere film festival -päivä on ohi. Istuin kuusi tuntia Plevnan kakkossalissa. Yleisö hätisteltiin ulos kahden tunnin välein. Lyhyillä tauoilla kävin vessassa ja söin eväitä. Tyhjin vatsoin ei jaksa lyhytelokuvia katsoa. Aamulla heräsin elokuvakrapulaan, jonka voi näköjään saada ilman pisaraakaan alkoholia.

Ensimmäinen katsomani elokuva oli Selma Vilhusen dokumentti "Hobbyhorse revolution". Nuoret tytöt ratsastavat keppihevosilla kouluratsastusta, hyppäävät aitoja, tekevät metsäretkiä ja kilpailevat Suomen mestaruudesta. He myös tekevät ratsujaan ja menestyneemmät valmentavat aloittelijoita. Hevosilla on rotu, komea nimi ja omaperäinen luonteensa. Harrastuksen kautta elokuvassa käsitellään kasvamisen kipeyttä, kiusaamista ja selviämistä. Tyttöjen elämää katsotaan arvostaen, eikä naureskellen. Varsin sympaattinen dokumentti, joka välillä hieman pitkästytti.

Avajaisseremoniassa pidettiin paljon puheita, esiteltiin tuomarit, joiden työtä en totisesti kadehdi kun raukat joutuvat katsomaan kaikki elokuvat. Näin tilaisuudessa Kanadan suurlähettilään ja Georg Dolivon, joka oli vanhentunut sitten 70-luvun, jolloin hän esiintyi televisiossa.

Avajaisissa nähtiin myös elokuvia. Ensimmäisen elokuvan ohjaaja (Daniel Mulloy) oli paikalla ja löpisi tietenkin miten ihana kaupunki Tampere on ja miten mahtavia ihmisiä tamperelaiset ovat. Home oli ahdistava elokuva, joka alkaa varhaisesta aamusta, jolloin nuori perhe lähtee (loma?)matkalle. Siinä vaiheessa kun ajetaan parkkipaikalle ja paikalle tulleet miehet pakkaavat lapset auton takakonttiin saattaa aavistaa, ettei kyseessä ole rentouttava Teneriffan reissu.

Kuuden minuutin animaatio Choke (Tukahtua) on ohjelmalehtisen mukaan saanut inspiraation Kyle Morisseausta, joka kuului alkuperäiskansoihin ja lähti kaupunkiin opiskelemaan. Nuori mies löytyi myöhemmin kuolleena.  Ymmärrän elokuvasta edes jotakin vasta ankaran googlauksen jälkeen.

Puheenvuoro on hillitön elokuva Tampereen kaupunginvaltuuston ratikkakokouksesta. Plevnassa istui myös kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sanna Marin. Englantilainen Art of Motion kertoo parkourista ja siitä miten yhteisöllistä se on ja pitää porukat poissa vankilasta. Los Retratos  (Colombia) on ihana elokuva mummosta, joka luulee ostavansa arvan, jolla voittaisi kanan, mutta saakin Polaroid-kameran.

Kansanvälisen kilpailun aloitti japanilainen "And so we put goldfish in the pool", jossa kotikaupungistaan pois halajavat nuoret tytöt varastavat kultakaloja ja laittavat ne uima-altaaseen niinkuin otsikkokin kertoo. Elokuvassa oli jotain hyvin raikasta ja anarkistista. Englantilainen Stems on kolmen mituutin kiva nukkeanimaatio.

Suomalainen "Saatanan kanit" kilpaili kansainvälisessä sarjassa ja sillä voi tietty olla vaikka jonkinlaisia mahdollisuuksia. Hulvaton elokuva kertoo suvaitsevaisesta keski-ikäisestä miehestä, jonka naapuriin muuttaa saatananpalvojia. Naapuriasunnon elämä on loputonta hervotonta äänekästä orgiaa.

Elokuvasta Green green gringo (Brasilia) en ymmärtänyt mitään. Lähinnä kyllästytti. Kiinalainen Shit oli toista maata. Taiteilija etsii mallia, malliksi pyrkivä nainen lopulta lyö miestä, köyttää tämän tuoliin ja raiskaa miesraukan. Heistä tulee kuitenkin rakastavaisia (onko sellainen mahdollista, jos nainen olisi raiskattu, moinen juonenkäänne olisi sopimaton). Nainen pukeutuu mieheksi ja mies naiseksi ja tapahtuu kaikenlaista outoa, joka on mahdollista vain elokuvissa.

Tämän jälkeen hoipuin kotiin ja söin tukevan pasta-aterian.