Blogiloma

Serranon kinkku maistuu miellyttävästi kengänpohjalliselta. Jokaisen ohuen siivun välissä on pala muovia, pitää varoa ettei laita leivälle muovinpalaa. Söin kinkkua aamiaiseksi.

Mietteitä eiliseltä illalta: Miksi ihminen ei voi tehdä niitä valmisteluja, joita nukkumaanmeno kunnolliselta ihmiseltä vaatii (hampaiden pesu, naaman puhdistus ja rasvaus, kissankarvojen puhdistus sieraimista yms) ennen kuin on kuolemanväsynyt? Uupuneessa tilassa ne tuntuvat vastenmielisiltä. Miksi joka ilta on suoritettava sama koreografia? Saan ajoittain anarkistisen ajatuksen "En käy pesulla, enkä riisu vaatteitani!" Anarkia jää ajatuksen tasolle. Nyt ymmärrän ihmisiä, jotka sanovat eläneensä riittävän kauan ja tahtovansa jo pois. He eivät jaksa enää ilta- ja aamurutiineja.

Suotta vaan virkistyy iltapuuhissa. Valvoessa voi toisaalta suunnitella huomisen toimia kuten "taidan paistaa aamulla kananmunan" tai "otan kuitenkin matkalle sen isomman matkalaukun".

Viimeiseksi varoitus: Tällainen ihmisestä tulee kun viettää perjantai-illan kissansa kanssa ja lukee Don DeLillon romaania Cosmopolis.

Sängyn päällä lojuu mekkoja, alusvaatteita, kenkiä, kirjoja, muistilehtiöitä, takkeja ja kosmetiikkaa, joka odottaa lopullista triagea: otan mukaan/ en ota. Pakkaan  aina jotain tarpeetonta. Ja jotain ääritärkeää puuttuu ihan varmasti. En löydä ehjää sateenvarjoa, joten siellä ei sada.

Pidän siis pienen tauon (ansaitun loman) blogin päivittämisessä. Palaan viikon päästä naputtelemaan jos selviän hengissä.