ET-lehden kolumni "Vihjailevat helmat" on saanut aikaan hame/housut -gate farssin. En ole lukenut Pirkko Arstilan kolumnia, mutta sen aiheuttamaan someraivoon olen päässyt tutustumaan. Ensinnäkin Arstila ei ole häävi kolumnisti, eikä ansaitse tällaista huomiota. Toiseksi Suomen ongelmat eivät ole kummoisia jos mokoma saa näin suuren merkityksen. Huvittavinta tässä oli päätoimittajan nöyrä pahoittelu.
Nyt kun Arstila alkaa olla rasite ET-lehden maineelle, saatan ottaa hänen paikkansa. Arvoisa ET-lehden päätoimittaja Riitta Korhonen, voitte ottaa minuun yhteyttä tällä sivulla olevan sähköpostin välityksellä.
Facessa toimii ryhmä nimeltään "Rento feministiryhmä", jonka jäseneksi minut huolittiin. Ryhmän päivityksiä lukiessa on tullut mieleen, että minkälainen se vähemmän rento ryhmä sitten on. Olen ajatellut, että keskeisiä asioita feminismissä ovat esim. palkkausasiat, mahdollisuus edetä urallaan ja globaalimmin päästä irti "all male panel" -ilmiöstä, estää naisten silpominen, pakkoavioliitot jne. Ei suinkaan, tärkeää ovat Pirkko Arstilan typerien ajatusten vastustaminen. Nyt taidan saada potkut jopa rennoista feministeistä.
Miltä tuollainen someraivo tuntuu, kun sen kohteeksi joutuu? Ei ehkä tee vähään aikaan mieli käydä lähikaupassa, uimahallissa, pubissa tai R-kioskilla. Koeta kestää Pirkko, kohta se pahis on joku muu!
1 kommentti:
Feministit näpertelevät ihan omituisissa pikku asioissa ja yrittävät sanoja muuttamalla muuttaa maailmaa. Itse olen ajatellut, että esim. rahan jakoa urheilussa voisi kritisoida, koska naisurheilijat jäävät siinä miesten varjoon.
Minä luin tuon Arstilan kolumnin ja olin ihan samaa mieltä, olen ollut jo kauan: pitkät tyköistuvat "kalsarit" katuvaatteena ovat rumat. Monilla nämä legginsit ovat vielä niin hiutuneet, että kaipaavat todella siihen päälle hameen tai vaikka shortsit. Yhteen aikaan teinitytöillä oli sukkahousujen päällä shortsit, minusta se on söpö yhdistelmä.
Meneehän nuo vielä teineillä, mutta kun eläkeläisetkin... Meillä päin yksi vanha rouva kulkee kesällä lyhyessä paitulissa. Pelottaa kun hän kumartelee kaupassa jäykin jaloin etsiessään tavaraa alahyllyiltä.
Kaikesta loukkaannutaan nykyään. Arstila kirjoitti tyylin puutteesta, ja johan alkoi sataa termejä, bodyshaming ja fatshaming.
Minun nuoruudessani käytettiin ultralyhyitä minihameita, takitkin lyhennettiin. Kyllähän siitä huomauteltiin, koska tämä muoti ei käynyt läheskään kaikille vartaloille, kuten ei käy legginsitkään. Kukaan ei kuitenkaan ryhtynyt teilaamaan totuuden sanojia, arvostelijoita.
ET-lehti pahoittelee ilmeisesti sitä osaa Arstilan kolumnista, jossa tämä kirjoittaa miesten miellyttämisestä, miten peittävämpi leninki miellyttäisi miehiä enemmän kuin joka takapuolen mutkan näyttäminen. No, tästä olen päätoimittajan kanssa samaa mieltä, naisen ei pukeutumisessa tarvitse ajatella miesten miellyttämistä.
Lähetä kommentti