keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Illan viimeinen

Lapsena minulle teetettiin talvitakki, jonka huppuun kiinnitettiin äidin vanhan takin karvakaulus. Karvakaulus oli liian lyhyt, joten inhosin kireäsuista huppua. Joku ompelutaitoinen lähinaapuri ompeli takin. Minulla on sellainen mielikuva, että melkein kaikki naiset olivat tuolloin sivutyökseen ompelijoita. Miksiköhän tämä ajatus tuli tänään mieleeni?

Pimeässä kotiin polkiessani mietin jostakin kuulemaani ajatusta, jonka mukaan ihmisen ei ole pakko olla onnellinen. Minusta ajatus on jotenkin huojentava. Ihminen saa toisaalta olla onnellinen jos sitä tahtoo.

Lähes päivittäin pohdin ihmisen eloa, johon kuuluu jatkuvaa pukeutumista, riisuutumista ja itsensä pesemistä. Miten helppoa olisikaan urheilla ilman tuota vaivaa. Tarvitaan lisäksi paljon vaatteita, jotka vievät runsaasti tilaa ja joiden huolto vie aikaa ja energiaa. Maailma kuulemma hukkuu vaatejätteeseen.

Kuulin tänään kaupungilla hempeän balladin, sellaisen illan viimeisen tanssikappaleen. Olisin halunnut nojata poskeani jonkun pikkutakkiin ja tanssia hitaita, mutta menin sen sijaan ruokakauppaan.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mulla oli ala-asteella sellainen karvakaulustakki, kangas jotain todella vahvaa kangasta ja se kaulus kutitti ihan hillittömästi. Joka päivä hitonmoinen tappelu mutta minkäs teit, pakko sitä oli pitää vaikka mä vihasin sitä yli kaiken ja sitä karvakaulushelvettiä kesti kaksi pitkää vuotta. Kunnes meidän maailman paras beagle teki tuttavuutta sen kauluksen kanssa ja takki sai niissä kinkereissä sen verran osumaa että se lensi roskiin.
En ole tähän päivään mennessä tuntenut yhtä vilpitöntä riemua enkä rakkautta kuin silloin. Minä hyppelehdin kuin heikkopäinen, tietysti mutsin silmien ulottumattomissa ja koska joulun aika oli, niin koiralle satoi joulukonvehteja. Se oli kenties elämäni paras joulu.

Heidi kirjoitti...

Mahtava tarina!

Heidi kirjoitti...

Päätin muuten eilen illalla, että lopetan blogini, mutta täällä sitä taas ollaan. Sain varsin v-mäisen kommentin ja muutenkin tympäisi.

Anonyymi kirjoitti...

Et varmaan lopeta! Siis pyydän tosi kauniisti ettet vaan lopettaisi, idiooteista huolimatta. Tulisi kamala ikävä. Tämä on blogien aatelia.

Heidi kirjoitti...

En taida pärjätä ilman. Ehkä harvennan.

Roope Dessutom kirjoitti...

" Onnellisuus on yliarvostettua. Saisi riittää että on iloinen silloin tällöin. "
(Rikosoikeuden professori Markus Haglund filmisarjassa "Syyttömänä tuomittu")

Merja kirjoitti...

On tämä maailma mennyt kummaksi, kun ihmiset purkavat patoutumiaan ihan estoitta ja häpeämättä toisiinsa. Huoh. Mutta älä missään nimessä lopeta tai edes harvenna. Tämä on pimeydessä niitä harvoja ilonaiheitani. Noo, on minulla onneksi jokin muukin, mutta tämä on tärkeyslistan keulilla.

Anonyymi kirjoitti...

Älä ihmeessä lopeta!
Kusipäitä trolleja on aina, olen tehnyt tutkimusta (kiitos nörttiystävieni ja heidän työkalujen) ja nyt tiedän että nämä trollit ovat usein eronneita tai paskassa suhteessa eläviä runkkareita, jotka ovat havahtuneet siihen että elämä on vilahtanut ohi eivätkä he ole saaneet muuta elämässään aikaan kuin vittumaisen ihmisen maineen, joka ei välttämättä näytä hyvältä kirkkoCV:ssä. Nykyään kirkonkirjoihin laitetaan kattava selostus siitä millainen runkefäärd tai hyväntekijä ihminen oli eläissään jotta elossa olevat sukupolvet voivat tarkistaa etteivät he tai heidän jälkikasvunsa vaan ryhdy mihinkään kanssakäymisiin tällaisen trollirunkkarin jälkeläisten kanssa.

Mielestäni hiton hyvä liike luterilaiselta kirkolta pitkään aikaan. Varsinkin tuolla digijuttuja käsittelevillä sivustoilla törmää akkansa ylivallan alla tumputtaviin äidinkielen lehtoreihin, joilla ei palikat riitä kommentoimaan itse aihetta, joten heidän pitää ruveta nillittämään kirjoitusvirheistä ja vääristä lauserakenteista.

Jaksamista!

Seija kirjoitti...

Juu, ei saa lopettaa! Tulee vieroitusoireita.

Tuulatäti kirjoitti...

Ethän lopeta! Blogisi on yksi niistä harvoista (ainoa), jotka on Fiksujen, Älykkäiden, Viisaiden naisten kirjoittamia. Kaikennäköisiä bimbo-bloggareita on netti täynnä. Sinun juttujasi on mukava lukea, niissä on aina joku kiva juttu. Kirjasikin on hyvä. Lukisin mielelläni lisää.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Pysy vahvana! Kaikenlaiset tympeät tyypit, joilla on muka varaa nihkeillä muille - ja varmaan vielä anonyymisti - saisivat painua v-ttuun! :)

Heidi kirjoitti...

Tuntuu kuin olisin kerjännyt kehuja ja ehkä niin teinkin. Kiitos kaikille kuitenkin!