Onko koneessa filosofia?

Kävin eilen työpaikalla tekemässä esitelmää. Lähteminen oli vaikeaa, mutta vakuuttelin itselleni, että saan samalla tehtyä päivän liikuntasuorituksen. Työpaikalle kävellessäni kuuntelin Ylen podcastia "Päivystävät dosentit". Ohi ajavat autot pitivät välillä niin kovaa meteliä, etten kuullut podcastia. Mietin kulkeutuuko kuulokkeista korvakäytävieni kautta aivoihin jotain siitäkin mitä en tietoisesti kuule.

Podacastin keskustelussa väitettiin, että luonnontieteet ovat tiedemaailman valkoinen mies ja tavallaan se on ymmärrettävää sillä eihän lentokoneessakaan kuuluteta "Onko koneessa filosofia?" Luonnontieteilijöiden kannattaisi kuitenkin kuunnella myös humanistitutkijoita.

Esitelmän teko sujui hyvin. Siskoni ehdotti, että laittaisin kännykän hälyttämään 25 minuutin päästä ja päättäisin tehdä sen ajan esitelmää. Aika tuntuu niin lyhyeltä, että sen on valmis uhraamaan tuosta vain. Tein hommia parin tunnin ajan. Olin jo aiemmin kerännyt ja lukenut esitykseen tarvittavaa materiaalia.

Ensin esitystä tekee niin, että kunhan jotain vain saisi tehtyä, mutta jossain vaiheessa alkaa selvitä, mitä minä tästä ajattelen ja haluan sanoa. Silloin työ yhtäkkiä alkaakin tuntua mielekkäältä. Nyt jätän asian hautumaan ja palaan siihen kunhan olen käynyt lomamatkalla, jonne lähden ensi viikon loppupuolella. Teen esitystä ihan vain meidän poliklinikan pienelle porukalle.

Päätin jatkossa käyttää käsikirjoituksen tekemisessä tuota 25 minuutin hälytystä. Juutuin hiljattain kirjoittamisessa paikalleni, mutta ratkaisu ilmaantui ihan huoneilmasta, siltä ainakin tuntui. Henkilöt ovat jossain määrin alkaneet elää omaa elämäänsä, jota seuraan mielenkiinnolla.  Heistä on tullut melkein ystäviä.

Kirjoitin blogiin Marimekko- ja Gudrun Sjöden -naisista. Gudrun Sjöden otti yhteyttä ja haluaa muistaa minua pienellä lahjalla, mikä tuntui hauskalta. Marimekko ei ole lähettänyt palautetta. Piste Gudrun Sjödenille!