Yhteen vai erikseen?

Menen tänään Lavikseen, jumppaan, jossa keski-ikäiset naiset tanssivat tangoa ja valssia näkymättömien kavaljeerien käsivarsilla. Olisi mukavampi tanssia ihan oikeasti jonkun miehen kanssa, mutta en viitsi mennä tanssilavalle seisomaan ja odottamaan, että joku tanssitaitoinen hakisi minua.

Olen kirjoittanut kaksi päivää ja tunnen itseni melkein oikeaksi kirjailijaksi. Olen viettänyt niin paljon aikaa yksin, että ajatukseni ovat kohta riittävän omituisia.

Kävin P:n kanssa Amurin kahvilassa aamiaisella, joka virkisti kovasti. Tai P otti aamiaisen ja minä kahvin ja joulutortun. Aioin ensin pyytää, että P hakee minulle salaa toisen kupin kahvia aamiaispöydästä ja minä säästän rahaa, mutta tulin omantunnontuskiin ja lähdin ostamaan santsikupillista, mutta sen sai lopulta samaan hintaan. Kannatti olla rehellinen.

P:n puoliso A sanoi, että ulkomaalaiset oppivat suomen kielestä nopeasti ainakin kysymyksen "Samasta vai erikseen?" sillä sitä käytetään täällä niin paljon. Muualla pöytään tuodaan automaattisesti yksi lasku, jonka jompikumpi hoitaa tai sitten se jaetaan, eikä ravintolaa sotketa koko asiaan. 

Välillä minusta tuntuu, että kässäri on suorastaan nerokas kunnes se on sellaista paskaa, ettei sitä kukaan koskaan julkaise tai jos julkaisee saa hävetä loppuelämänsä. En edes tiedä tuleeko siitä mitään. Unohdan aina mainita, että Saunaihosta löytyy vielä kiva blogiarvio Kirjallisia blogista.
(Linkki blogin nimen kohdalla).

Olen kirjoittanut hartiat kyyryssä, lukenut sohvalla pitkälläni, pääni alla tyyny, joka varmasti viimeistään vetää minut kyttyrään ja siksi Lavis on paikallaan. Lauantaina aion tehdä selkä kyyryssä esitelmää.

Olen lukenut Ossi Nymanin esikoisromaania Röyhkeys. Pidin Nymania ensin jonkinlaisena köyhän miehen Knausgårdina, mutta kirjasta löytyy ihan omakin juju. Kirjottavana ihmisenä sitä oli hauska lukea.