lauantai 18. marraskuuta 2017

Edinburg

En oikein tiedä mihin muotoon kaupungin nimen laittaisin, paikalliseen h-loppuiseen vai tähän toiseen.

Olen oppinut huoneeseen mennessäni kiertämään avainta vastapäivään ja työntämään oven auki, kylpyhuoneeseen pääsee kääntämällä avainta myötäpäivään ja vääntämällä ovenkahvasta. Illalla onnistuin aukaisemaan ulko-oven ilman komplikaatioita (klo 22 jälkeen ei respassa ole enää henkilökuntaa).

Söin aamiaiseni kauniissa aamiaishuoneessa klassisen radiokanavan soidessa. Kaikki ruoka kannetaan pöytään eikä mitään ehdi kaivata kun käydään kysymässä voisiko vielä tarvita jotain. Vähemmän valikoimaa, mutta ei sotkuisia noutopöytiä.

Päivä kului kaupungilla. Ihastelin Waterstones kirjakauppaa, josta löytyi kirjoja monessa kerroksessa, siellä näytti olevan iltaisin kirjailijavierailujakin. Join kahvit ylimmän kerroksen kahvilassa katsellen näkymää Edinburgin linnaan.

Ostin tulopäivänä lipun Cabaret -musikaaliin, joka näyttää olevan englantilainen kiertue-esitys. Lippuja ostaessa kysyttiin olenko neiti vai rouva. Mitä ne sillä tiedolla tekevät? Nainen luukun takana sanoi, ettei hän pääse tietokoneohjelmassa eteenpäin ilman tuota tärkeää tietoa.

Teatterin ovella kaikkien laukut tarkastettiin. Menin paikalle jo puoli tuntia ennen esitystä, jolloin baarit olivat täynnä. Katsojat kävelivät katsomoon muovisine viini- ja kaljamukeineen. Koska yleisö oli valmiiksi humalassa oli tunnelma välitön. Jokaisen laulun jälkeen läpsytettiin käsiä innokkaasti. Pientä huuteluakin esiintyi, mutta fiksua, oikea-aikaista ja huumorintajuista.

Musikaalikiertuetta mainostetaan Will Youngin nimellä (näyttää olevan 2002 Idols-voittaja). Mies todella osasi laulaa ja näytellä. Young oli jonkinlainen kabareetirehtööri. Loistava. Sally Bolesin roolin lauloi kauniisti Louise Redknapp, jonka karisma ei yltänyt ihan Bob Fossen ohjaaman elokuvan Liza Minellin tasolle.

Musikaali oli rohkeampi kuin elokuva. Jo alussa käy ilmi, että Brian on biseksuaali. Musikaalin loppu on todella pysäyttävä, en kerro enempää jos jollakin teistä on mahdollisuus nähdä tämä produktio. Yhtymäkohdat nykyaikaan ovat pelottavat. Silloin natsit voittivat.

Lopussa täysi teatterisali nousi pystyyn osoittamaan suosiotaan. Niin tein minäkin, joskus sen joutuu tekemään vähän pakosta, nyt se tuli sydämestä.


2 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Ihana matkajuttu <3
Cabaret on vuosia ollut lempparielokuvani/musikaalini. Eikun yksi niistä, ei se nyt sentään ihan ykkönen voi olla eikä ainakaan koko aikaa. Liza Minnelli<3

Timo Lampi kirjoitti...

Ompa mukava kuulla että kaikki on mennyt hyvin ja että viellä ohjelmakin passaa.

Jotkut eivät taputa sen takia, kun heidän mielestä se on työtä, eihän hammaslääkärillekään taputeta, mutta mielestäni aina täytyy edes vähän taputtaa, vaikka esitys olisi täysi fiasko. Silloin tosin joutuu käsien läpsytyksen lisäksi buuaamaaan.
Teatterissa aploditovat koko työryhmälle tärkeät, saattaahan muuta henkilökuntaa olla töissä kymmenenkin kertaa enempi kuin näyttelijöitä.