lauantai 16. joulukuuta 2017

Ilman hymiöitä

Luin Hesarista, että hymiöiden viljeleminen on tyypillistä sopuisille ja ystävällisille ihmisille. Asia on oikein tutkittu ja julkaistu tieteellisessä julkaisussa, joten se on totta.  Kirjoitetusta viestistä puuttuvat ilmeet ja kun nykyisin kirjoitetaan niin paljon ja samalla lyhyesti, tulee yhteydenotoista helposti tylyjä ilman hymynaamoja. Myötätunnon osoittaminen on nykyään vaikeaa ilman sydäntä. Minäkin olen lähettänyt sydämen!

Käväisin Tampereen vanhassa kirkossa, joka sijaitsee Keskustorilla. Olen kerran aiemmin varovasti kurkistanut rakennukseen. Kirkossa järjestettiin joululaulukonsertti Naisten pankin hyväksi. Löysin repustani ruttuisen paperisen lautasliinan, jota puristin koko konsertin ajan kädessäni itkun varalta. Onneksi esityksissä oli sopiva ripaus amatöörimäisyyttä, eikä itku tullutkaan vasta kuin ihan lopussa kun laulettiin yhdessä "Enkeli taivaan". Joululaulujen kuunteleminen onnistuu kuivin silmin, mutta heti kun pitää laulaa itse, alkaa itkettää. Aivot osallistuva laulun tuottamiseen eri tavalla kuuntelemiseen.

Jouduin johonkin juttuun täyttämään uskontokuntani. En kuulu kirkkoon, mutta en ole myöskään ateisti, sillä se pitää sisällään jonkinlaisen aktiivisen uskontojen vastustamisen. Uskonnoton olisi minusta parempi termi.

Olen lavastanut joulun kotiini. Sisään tullessa pitää napsauttaa neljät jouluvalot päälle. Joulukukkia on kolme: amaryllis, joulutähti ja hyasintti.

6 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Mulla on joulukukkana hajusintti, en noista muista pidä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen niin vanha ja luutunut sielu että en välitä hymiöistä, minusta ne jotenkin vesittävät asian/viestin ja luovat omituisella tavalla kuvan tyhjän naurajasta (joita minä vihaan yli kaiken) mutta kaipa ne ovat tätä päivää, kohta ei kukaan osaa äidinkieltä ja keskinäinen kommunikointi regressoituu urahtelun ja hymiöiden välimaastoon (tään kohtaan naurava hymiö).

Mun on pitänyt mennä ja menenkin kuuntelemaan kirkkoon joululauluja, heti kun vaan tietäisin koska niitä esitetään. Arvoisa seurakuntamme joko elää papyruskääröihin sidoksissa olevan viestinnän varassa tai sitten seurakunnan se osa webbisaitista missä nämä joululauluiltojen aikataulut ovat, on piilotettu vanhan vihtahousun pelossa niin hyvin ettei tällainen vanha kääpä niitä voi löytää.
Itse en voi laulaa, olen sitä kerran yrittänyt mutta paikalla ollut väkijoukko assosioi lauluääneeni melko ryhtevällä väkivallalla ja vietin jokusen viikon letkuissa eikä siihen ole näin joulun alla oikein aikaa + se tekee todella kipeää.

Anonyymi kirjoitti...

Mun mielestä ateismi ei ole välttämättä mitenkään aktiivista - minusta se vain tarkoittaa sitä ettei pidä jumalan olemassaoloa mahdollisena. Itse en usko mihinkään yliluonnolliseen, mutta uskonnoton on minusta jotenkin liian laimea ilmaus, tai siis keskittää ajatuksen näihin tuntemiimme uskontoihin - onhan siis uskonnottomia jotka silti uskovat johonkin korkeampaan voimaan. Itse en ole mikään kiihkoateisti (vaikka nuorena olin melkein kiihkouskovainen) mutta elämän mittaan minulle on käynyt selväksi että joku kaikkivaltias ei mitenkään voisi sallia kaikkea maailman pahuutta - olettaen siis että jumala on hyvä. Enkä kyllä mihinkään pahikseenkaan jaksa uskoa. Kyllä meilläkin silti jouluvalot palavat!

Heidi kirjoitti...

Jostain syystä vain vierastan ateisti sanaa ja kaipaisin jotain vähemmän latautunutta termiä.

Heidi kirjoitti...

Paimenen kirkko on viestinnässään varsin vanhanaikainen. Ehkä sinne kaivataan vain mummoväkeä.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Minä käytän sanaa uskonnoton itsestäni, ja esim. koulujen et-opetus on suunnattu uskonnottomille lapsille. Minusta ateismiin liittyy aina uskonnon vastustaminen, uskonnoton taas on neutraali nimitys ja tarkoittaa vain sitä, ettei tunnusta mitään uskontoa eikä kuulu mihinkään kirkkoon tai uskonnoliseen yhdistykseen.