Kirjoittaminen sujuu parhaiten silloin kun elämä on tasaista ja mieli toiveikas. Nyt kirjoittaminen tuntuu kovin merkityksettömältä, varsinkin kun tietää ettei teksteilläni palkintoja voiteta. Ihmettelen kirjailijoita, jotka pystyvät purkamaan kriisinsä heti paperille.
Kun kuitenkin on vapaata niin minähän kirjoitan. Istun ja naputan vaikka tiedän, että saan aikaiseksi vain p-kaa.
Lukeminenkin on ollut viime päivinä hankalaa. Kahlasin läpi Jari Tervon romaanin Matriarkka. En millään meinannut pysyä kärryillä kuka oli kenenkin sukulainen (luin kirjaa lyhyinä pätkinä), varsinkin kun kirjailija hämmensi keitosta loppuun saakka. Olen kuullut, että mies suunnittelee teostensa tapahtumat tarkkaan etukäteen.
Tervon romaanien lukemisessa on sellainen ongelma, että miehen pyöreästi hymyilevä naama kiilaa lukijan ja tekstin väliin. Kirjailijan on ehkä kuitenkin hyvä pysyä hieman etäisenä lukijalleen.
11 kommenttia:
Miksi ihmettelet kriisin purkamista heti paperille? Eikö se ole aika hyvä tapa selvitä siitä? Usein myös lukijalle kiinnostavaa, jopa tueksi. Sanotaanhan niinkin että haavoista ja arvista vasta syntyy kirjoittamista.
En tiedä. Minusta on vaan helpompi kirjoittaa jos kaikki on hyvin. Nyt kun omaisella on vaikea sairaus, en voi siitä julkisesti kirjoittaa. Ehkä käyn mieluiten asiaa läpi sukulaisten ja ystävien kanssa. Mietin kylläkin, pitäisikö tämänhetkisiä tunnelmia säilöä johonkin ihan itseään varten.
Kirjoitin asiasta ja se tuntui hyvältä! Asiaan sai jonkinlaista etäisyyttä.
Minusta ei tulisi koskaan kirjailijaa, ei vaikka mitä tekisi koska minulla ei ole vaadittavaa mielikuvitusta eikä minkäänlaista johdonmukaisuutta. Jos kirjoittaisin kirjan, niin kuolleet nousisivat jollain kohtaa elävien rinnalle, paikkojen nimet ja tapahtuma-ajat vaihtelisivat joka kerta kun niistä mainittaisiin ja en tiedä johtuuko tämä siitä että en muista mitään mutta lopputulema on se, että en osaa suunnitella mitään kauaskantoista ja tai tehdä mitään monimutkaisia juonia jotka nivoutuvat toisiinsa kirjan edetessä pidemmälle, puhumattakaan mistään yllättävistä lopuista tms.
Shaibaa kyllä syntyy mutta sillä ei tee mitään, korkeintaan todistaa oman tyhmyytensä ja koska ei välitä siitä että todistaa tyhmyytensä, todistaa olevansa todella tyhmä mutta toisaalta, kenelle mun pitäisi todistella älykkyyttäni?
Minusta shaibasi on kivaa.
Kiitos. Mulle Paimentola on sellainen pään tuuletuspaikka mutta jos löydän jotain hyödyllistä tai mielenkiintoista niin sitten sitä.
No mutta Heiri, voitathan sä lukijan ilon itselles, aina kun se lukija tarinoitasi lukee!!
Mukavaa päivää sulle sinne!!
Minusta Tervo on aika hankalaa luettavaa, siksi en olekaan monta teosta häneltä lukenut. Todellakin se naama tunkee läpi.
Minulla on yksityinen sivublogi, jonne voi kirjoittaa ne asiat, joita ei halua koko maailman lukevan.
Puskissa, sivublogia olisi mukava päästä lukemaan, mutta siitä syystä se on se sivublogi, ettei sinne kaikenmaailman tollot pääse. ;DDD
"Tervon romaanien lukemisessa on sellainen ongelma, että miehen pyöreästi hymyilevä naama kiilaa lukijan ja tekstin väliin. Kirjailijan on ehkä kuitenkin hyvä pysyä hieman etäisenä lukijalleen." :))) Tässä se oli! Kiitos! Olen aina ihmetellyt, mutta nyt ymmärrän, miksi yhden Tervon kirjan luettuani (en muista nimeä) en ole enää voinut uudempia lukea... Minusta tuli blogisi ♥ seuraaja nyt.
Tervetuloa.
Lähetä kommentti