torstai 4. tammikuuta 2018

Kissojen unikoulu

Onko olemassa osastoa, johon kissan voisi laittaa unikouluun vai pitääkö minun muuttaa muutamaksi yöksi hotelliin? Luontokappale herää säännöllisesti puoli viiden maissa naukumaan ja ryntäilemään pitkin asuntoa. Aamulla matot ovat rutussa.

Ihana hammaslääkärini kehui hammaslangan käyttöäni. Kerroin, että ykkösharrastukseni on sohvalla makoilu ja hampaiden lankaaminen. Teen molempia yhtä aikaa. Välillä nousen syömään välipalaa. En saanut tarraa enkä kiiltokuvaa. Kun alahuuleni alkoi väpättää, antoi hammaslääkäri minulle kaksi pientä hammastahnatuubia.

Luin Jari Tervon romaanin Revontulentie (romaanin päähenkilö asuu yllättäen Rovaniemellä ja hänen nimensä on sattumalta Jari). Nyt luen Tervon romaania Pyrstötähti. Kirjoja lukiessani tajusin mikä niistä tekee hauskoja: tekstin rytmi. Jotenkin tunnen Tervon tahdin omakseni. Kirjat kuvaavat Jarin lapsuutta ja nuoruutta kovin herttaisesti.  Kirjojen Jariin on helppo samaistua, sillä hän ei ole Hannu Hanhi vaan Aku Ankka. Ihastuksen kohde Irene ei katso Jariin sillä tavalla vaan hyppää amislaisen auton etupenkille. Joku on päästänyt Jarin polkupyörän kumeista ilmat.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jaahas, tätä nykyä entisenä koiraihmisenä en osaa tuohon vastata mutta olen huomannut että aika yleinen ongelma. Varsinkin minut synnyttänyt nainen manaa miltei joka kerta kun käyn hänen luonaan, sitä kuinka katti on taas valvottanut ja hetkeä myöhemmin hän kiikuttaa kissan nenän eteen kinkkua talouspaperin päällä tarjoiltuna.
Että semmosta. Äidillä on lähtenyt hieman lapasesta tuo kissan pito ja olenkin sanonut että se vie hänet ennenaikaiseen hautaan koska jos yöunet (hänen sanojensa mukaan) katkeavat ,pari, kolme kertaa joka yö, niin ei se pitkässä juoksussa tee hyvää.

Muistan joskus lukeneeni jonkun kriitikon arvostelun Tervosta ja tämä kriitikko moitti Tervoa liian lyhyiden lauseiden käytöstä. Teksti oli kuulemma liian töksähtelevää.
Mielestäni Tervo on aika hyvä tyyppi, samaan tapaan kuin Kyrö/Nousiainen/Hotakainen - trio. Äijillä on älyä, ainakin sellaista yleistä plaatua olevaa.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Koska ongelma on yleinen, pitäisi sille tehdä jotain!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan mutta mitä?!!
Voi olla mahdotonta, sanon mä koska kissa on täysin eri maata kuin koira joka sentään nukkuu yönsä :)

Hoo Moilanen kirjoitti...

Onkohan sillä juoksuaika? En tiedä kissoista mitään, paitsi että ne ovat sulokkaita ja itsenäisiä luomuksia.

Lankaamistakin suurempaa nautintoa saa silikonisesta hammasväliharjasta! Tunne on lähes eroottisen kutkutteleva, kun hieroo hampaiden välejä nystyräisellä hammasväliharjalla. (Se on pieni! En olisi uskonut, että saaan sen tungettua pieniin koloihini.)

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Kerttu on leikattu, joten tuskin on kyse juoksuajasta. Tänä aamuna se aloitti vasta kuudelta!

Seija kirjoitti...

Täällä olisi myös tarvetta unikoululle. Puolivilli, vanha (16v.) kolli vaatii ulospääsyä illalla n. klo 24.00 ja sen jälkeen tietysti tuoretta apetta kristallilautaselta.

Aamulla n. klo 4-5 alkaa jälleen mouruaminen ja palvelijan herättely. Jos komentoa ei kuulla, otetaan kontaktia lähemmin taputtelemalla poskelle tai jopa raapaistaan pikaisesti.

Puolen tunnin ulkoilun ja reviirien merkkaamisten jälkeen on taas vuorossa ruokailu. Mieluiten jotain muuta evästä kuin illalla. Sitten maistuukin uni, ja palvelija voi häipyä kissan de Luxe-raksuja tienaamaan häiritsemästä arvon kollin unia.

Anonyymi kirjoitti...

Luulen että Seijan näkökulma on ainoa oikea: ihminen palvelkoon kissaa. Kissalla on virtaa yöllä, se kun on kissaeläimen normaali saalistusaika. Päivä on nukkumista varten.

Ana kirjoitti...

Yrittäisin ehkä kerran heittää jonkilaisen annoksen raksuja ympäri (jotain toista) huonetta. Voi olla että hänestä ois hauska pyydystellä ja etsiä niitä ja samalla tulisi aamiainenkin hoidettua. Puuhailisi siellä itsekseen.

Mun kissat kaikki on olleet aika hyviä nukkujia myös aamulla, mikä on näin yksiössä asuessa tosi kätevää.