Tapasin Fustra-ohjaajan, joka houkutteli minut kehon koostumusta mittaavaan laitteeseen. Seisoin paljain jaloin vaa'alla ja puristin käsissäni kahvoja, joista tuli jotenkin mieleen vesihiihto. Nainen tulosti koneen antaman analyysin. Minussa on tietysti hieman liikaa rasvaa, mutta olen LIHAKSIKAS! Asiasta on nyt kirjallinen monivärinen todiste.
Nainen kuulusteli minut ensin, kysyi liikuntamäärät, sairaudet, ammatit ja pituudet. Kun harjoittelimme, hän sanoi "Hyvä, että olet lääkäri. Tiedät mitkä ovat lapaluut." Tiedän myös mitkä ovat korvat, polvet ja kyynärpäät. Jotkut sihteerit kirjoittavat sitkeästi kyynerpäät. (Kuulemma on ihan oikeasti ihmisiä, jotka eivät tiedä missä lapaluut sijaitsevat)
Sanoin ohjaajalle, että en aio laihduttaa. Uskon vakaasti, että laihduttaminen lihottaa, sillä laihduttaessa ruoka pyörii jatkuvasti mielessä. Äitini painaa alle viisikymmentä kiloa. Haluan, että minulla on jotain mistä myöhemmin laihtua. Tästä saa sellaisen kuvan, että olen tyytyväinen kroppaani. En ole, ei kai kukaan siihen kykene. Tiedän kuitenkin vielä kaipaavani tätäkin kehoa.
4 kommenttia:
Olipa kertakaikkiaan hieno tuo viimeinen lauseesi. Jo nyt on niin monista kehon ominaisuuksista joutunut luopumaan, mutta asia onkin kuin helppoheikin mainoslauseessa: eikä tässä vielä kaikki!
Luulin ihan viime vuosiin saakka, että keuhkot on selkäpuolella. No mistä lääkärit kuuntelee keuhkoja? Ja elokuvissa ja kirjoissa, mihin se selkään pistetty puukko päätyy? Niinpä niin.
Nyt en ymmärrä. Minä ainakin kuuntelen keuhkoja selkäpuolelta. Kehkot ovat rintakehän sisällä ja sydän ja suuria verisuonia...
No kun kattoo jotain havainnekuvaa, niin enemmän rintakehän puolella ne näyttää olevan siinä taas... Mutta ehkä ne on silleen puolivälissä keskellä?
Lähetä kommentti