perjantai 2. helmikuuta 2018

Meteopaatti

Luin eilisestä Hesarista, että on olemassa henkilöitä, jotka ovat meteopaatteja. Meteopaatilla ei kuulemma ole mitään tekemistä naprapaatin kanssa vaan on kyse ihmisestä, joka on herkkä sään vaihteluille, sääherkkä. Ylen sivuilla on näköjään kysytty asiaa professori Timo Partoselta, jolta tavallisesti kysytään kaikesta uneen liittyvästä.

Ylen sivujen mukaan on kesän rakastajia, sateen vihaajia, kesän inhoajia ja niitä joihin sää ei vaikuta. Tunnen vain kylmyyden ja räntäsateen inhoajia. Olen tehnyt periaatepäätöksen, että säällä ei ole väliä tai voihan se olla myös niin, että kuulun jotenkin luonnostani tuohon neljänteen ryhmään.

Olen avautunut tästä aiemminkin, mutta sain lapsena tarpeekseni säästä jauhamisesta ja se rasittaa minua edelleen. Sää on kuitenkin asia, jolle emme mahda mitään. Se on mitä on vaikka kuinka urputtaisimme. Maailmasta löytyy niin paljon parempia valituksen aiheita.

Meteorologi-isäni jaksaa edelleen kuunnella melkein kaikki mahdolliset säätiedotukset ja mittailee lämpötiloja kaikkialta, mistä niitä voi yleensäkään mitata. Täytyy toisaalta sanoa, ettei hän valita säästä. Hän varmasti tietää, ettei edes ammattilaisen sana tässä paljon paina.

Kun kaikelle ihmiselämään luonnostaan kuuluvalle annetaan hieno nimitys, ehkä se tekee meistä sitten jotenkin parempia.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä tunnen ihan läheltä kesän inhoajia: kun on tarpeeksi allerginen ja pärskiminen, kutitus ja rähmiminen alkaa koivusta, jatkuu heinien kautta pujoon, niin ei kyllä ihme, että inhottaa. Ja lääkkeet, ne eivät vaan kunnolla tehoa tai sitten väsyttävät. Mutta syynä ei sinänsä ole sää, vaan siitepöly. Kesäsade on paras säätila allergikolla kesäisin.

Timo Lampi kirjoitti...

Olen kanssasi samaa mieltä, säästä vinkuminen on täysin turhaa puuhaa.

Anonyymi kirjoitti...

Ne jotka paljon ulkona liikkuvat ja työskentelevät ovat usein säästä kiinnostuneita. Huoneilmaihmiselle jonka sääkokemus jää yhteen takin helmoja nostattavaan puuskaan siirryttäessä bussista kauppakeskukseen sää on abstraktio niinkuin vaikka valtakunnan politiikka.

-Mikko

Heidi kirjoitti...

Siltikään säälle ei voi mitään. Ajan pyörällä töihin joka päivä oli keli mikä tahansa. Varaan aikaa sen verran, että voin välillä vaikka taluttaa kulkuneuvoa.

Timo Lampi kirjoitti...

Hyvä Heidi!!

Marjatta Mentula kirjoitti...

Kaiken nimeäminen ja lokeroiminen on ihan hullua.
Näistä määrittelyistä voi tulla myös itseään toteuttavia ennusteita. Kun päättää olevansa introvertti, ekstrovertti, erityisherkkä, resilientti (joustava pystyyn ponnahtaja) tai vaikka meteopaatti, niin sellaiseksi myös tulee.
Tähän liityy myös se, että pikkulapsia ei saisi kauheasti määritellä, ainakaan negatiivisesti.

Minä olin työaikana hyvin reipas. Pyöräilin ja potkukelkkailin töihin Kainuussa, jossa Mittari näytti välistä -40. No, nyt eläkeläisenä minusta on tullut nirso. Olen tullut viluiseksi ja alkanut jähmettyä pakkasilla. Ellei olisi lapsukaisia, joiden vuoksi haluan olla saatavilla, niin viettäisin varmaan kylmimmän ajan vuodesta jossain ulkomailla.

Anonyymi kirjoitti...

Minä pelkään ukkosta. Kohta alkaa taas ukkoskausi, ihan hirveetä. Kesä on niin ihana muutoin. Täällä Ruotsin länsirannikolla koemme aika tulisia ukonilmoja. Muutama vuosi sitten saari sai päällensä karmeen ukonilman ja sen jälkeen kontrolloin säätiedoituksia, varsinkin kesällä. Seuraan Tanskan sekä Norjan säätiedoituksia. Tanskan sivulla on mm. oma sivu, josta näkee rintaman lähestymisen 10 minuutin tarkkuudella.
Yhtenä kesänä olin Tampereella ja istuin arkistossa, kun ukonilma oli ihan päällä. En pelännyt yhtään. Pitäs kai muuttaa kaupunkiin asumaan...

Eija ja katti