torstai 8. helmikuuta 2018

Vilu, mutta ei onneksi nälkä

Asumukseni on näin talvella kämppä ja kesällä se muuttuu taas kodiksi. Pärjään hyvin peiton alla, mutta kun hankkiakseen elantoa on niin miellyttävästä horisontaalisesta tilasta pakko pyrkiä pystyasentoon.

Pukeudun talvella kotioloissa kaksiin villasukkiin. Villapaidan päälle voi hyvin pukea villatakin.  Juu olen valittanut asiasta ja minulle vastattiin "Kyllähän vanhassa talossa kylmä on". Valittaminen on kestävyyslaji, jossa pärjäävät vain sitkeimmät ja häikäilemättömimmät. He saavat kaiken haluamansa. Minä puen kahdet villasukat.

Moni hämmästelee talvipyöräilyä ja väittää että pyöräillessä tulee kylmä vaikka siinä tulee kuuma. Hienointa on polkea kun pyörätielle on satanut pari senttiä kevyttä pakkaslunta, jossa pyörä kulkee jännän pehmeästi. Jotkut hakevat koskematonta lunta laskettelua varten, minusta siinä on kiva pyöräillä. Ekstreemiin pyöräilyyn tarvitaan vähemmän lunta kuin lasketteluun.

Blogikirjoittamisessa pitäisi kuulemma olla joku teema, eikä ainakaan yhdessä päivityksessä saisi hypähdellä aiheesta toiseen. Minä en tottele, en.

4 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Pöh, kuka tollassia sääntöjä keksii, kyllä omassa blogissa saa tehdä mitä itte tahtoo!!

Veela kirjoitti...

On mukavan kuuloista kun kirjoittamisesta välittyy rentous. Sitä on vaikea saada vasitella aikaiseksi.

Merja kirjoitti...

Nämä teemat on tarkoitettu sisustusbloggaajille, joiden joka hemmetin kuvassa on sama Ikean matto, kunttilät palaa lattialla samassa teräslyhdyssä, seilille on liimattu idioottimaisia tekstejä ja vallitsevat värit ovat valkoinen, harmaa ja roosa. Ei kestä erkkikään. Kyllä aiheita on oltava useita, jokaiselle jotkain. Jatka samaan malliin.

Marjatta Mentula kirjoitti...

Meillä on kans nykyään kylmä, ollaan ekoasialla. No, oikeastaan pysyy virkeämpänä kuin muutama talvi sitten, jolloin tassuttelin avojaloin, hiki otsalla pisaroiden ja mittari näytti 24. Nyt se on yleensä jotain 19 - 20.

Ilman muuta monta aihetta! Minä huomaan, että olen alkanut ottaa sinusta mallia.
Kainuussa tunsin erään puheliaan emännän, joka käytti sanontaa "tästäpä juohtuikin mieleeni" ja jatkoi iloisesti uusiin asioihin.