Stand up!

Vietän yltiösosiaalista viikonloppua. Tapasimme eilen työkavereiden kanssa ravintola Teatterinkulmassa varttia vailla kuusi ja siirryimme sieltä TTT:n klubille seuraamaan Riku Suokaksen ja Johanna Tohnin Stand up -parisuhdekomediaa. Suokas ja Tohni elävät oikeastikin yhdessä.

Kun menimme esitykseen, oli katsomo jo täynnä porukkaa, vain yksi pöytä näyttämön edessä tökötti tyhjänä. Parhaat paikat täyttyvät jostain syystä aina viimeiseksi. Asetuimme kyseisen pöydän ympäristöön, jolloin eräs mies takanamme alkoi vänistä, että istuimme hänen edessään ja peitimme näkyvyyden lavalle. Tuli mieleen, että jos haluaa, ettei kukaan tule eteen, kannattaa mennä lavan viereen. Se on luonnonlaki. Jos haluaa merinäköalan on muutettava ihan merenrantaan.

Esityksessä Suokas ja Tohni astuivat vuorotellen lavalle toisen istuessa taustalla vettä litkimässä. Mielestäni heidän olisi kannattanut pitää jonkinlaista vuoropuhelua keskenään, sillä mitä hyötyä kahdesta esiintyjästä muuten on? Molemmat aloittivat aina juttunsa kuin edellistä ei olisi ollutkaan, eivätkä juurikaan kommentoineet toisiaan. Tekstissä oli lähdetty siitä, että katsomossa istuu vain pareja, jotka viettävät lapsiperhearkea, uusperheasia oli tietysti pinnalla, sillä koomikot elävät uusperheessä.

Kun tuo lapsiperhearki alkaa olla ajan patinoimaa menneisyyttä, en ehkä ollut sitä otollisinta maaperää koko jutulle. Nuo miehen ja naisen erot ovat vaan niin kuultuja, että jotain uutta ja rohkeampaa olisi toivonut. Väliajan jälkeen puhuttiin epäsovinnaisemmin (seksistä tietekin) ja naurattihan se, mutta ei liikuttanut. Pidän siitä, että voi samaistua, nauraa ja lopulta itkeä ja lähteä kotiin onnellisempana kuin näytökseen on tullut. Ehkä nuo toiveet ovat kohtuuttomia ja mahdollisesti ne olisivat toteutuneet silloin aikoinaan. 

Kumpikin esiinyjä oli tyyppinä sympaattinen ja siksi olisin toivonut, että esitys olisi ollut täydellinen.  Hiprakkainen yleisö tuntui kuitenkin tykkäävän kovasti.