torstai 1. helmikuuta 2018

(Sohvan) pohjalta

Olen käyttänyt aamupäivät kirjoittamiseen, olen jopa naputtanut tekstiä ennen kuin olen kunnolla herännyt. Olen ollut melkeinpä väsynyt kirjoittamisesta. Ihan kuin olisin hiihtänyt parinkymmentä kilometriä, joten olen nukkunut tunnin päiväunet.Tästä treenistä ei ikävä kyllä kunto nouse.

Luin puoliksi ahmien Laura Gustanfssonin autofiktiivisen romaanin Pohja. Kirja on saanut julkisuutta, sillä kirjailija kertoo kirjassa olleensa 25 ikävuoteen mennessä 50 miehen kanssa.  Nimenomaan tämä on varastanut toimittajien huomion vaikka kirja kertoo paljolti ihan muusta. Minusta romaani oli kiehtova, rujo ja runollinen. Kirjassa puhutaan alistu(a)misesta, hyväksikäytöstä, masennuksesta, rakkauden tarpeesta, syömishäiriöstä ja yksinhuoltajuudesta. Ikävät asiat on kuitenkin etäännytetty siedettävään muotoon, se on itseironinen ja löysin siitä  jopa huumoria. Kirjasta löytyy hauskoja listoja, no hauskoja ja hauskoja. Pidän listoista. Lehteilin kirjaa uudestaan ja löysin lopultakin vain yhden listan. Nyt pitää hankkia kirjailijan aiempia teoksia luettavaksi.

Pohjaa on hankala lukea, sillä kirja on nidottu ja sitä joutuu väkisin repimään auki nähdäkseen tekstin kunnolla ja jos ja kun kirja putosi käsistä, se sulkeutui niin, ettei tahtonut löytyä missä oli menossa. Minusta tämän kirjan kannen pitäisi olla punainen eikä valkoinen.

3 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Marjatta Mentula kirjoitti...

Mitenkähän minä en muista, että kirja olisi auennut hankalasti. Merenpohja kannessa on minusta hyvä, mutta saisi tosiaan olla väriä.

Pohja on erittäin kiehtova kirja, paljon asiaa ja erilaisia "rakennusaineita". Kirje psykiatrille korjauksineen on hauska, samoin ne ruumiinavausselostukset, hauskoja ja traagisia yhtä aikaa.

Suosittelen Anomaliaa. Se pulpahtelee vähän väliä mieleeni, koska antoi niin vahvan lukuelämyksen.

Heidi kirjoitti...

Vähän hankala luettavuus saattoi liittyä kirjastossa tehtyyn muovitukseen. Kiitos suosituksesta.