sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Karkkikauppa

Oikeasta silmästäni noruu suolaista vettä, joka kirvelee ihoa valuessaan poskeani pitkin. Sieraimeni tuntuvat ahtailta ruosteisilta putkilta. Oikeanpuoleista sierainta vihloo. Pääni vaikuttaa liian täydeltä, mutta ajatuksia siellä ei ole. Kylmät väristykset nousevat ajoittain selkääni pitkin (johtunee residenssini matalasta lämpötilasta).

Nousin eilen ylös sen verran, että kävin ruokakaupassa. Ensin käyntini tuntui huteralta, sitten tulin siihen tulokseen, etten lopulta ole kovinkaan sairas ja liikuinkin ongelmitta. Sairastaminen on jossain määrin myös päätettävä asia. Tai oikeastaan sairauksiaan ei voi valita, mutta niihin voi suhtautua monella tavalla. Flunssa ei tietenkään ole mikään vakava sairaus, pieni harmi vain, mutta monien oikeiden sairauksien kohdallakin tämä pitää ainakin osittain paikkansa. 

Kirjastolaitos on loistava, sillä siellä voi asioida sairassohvalta käsin. Luin aamun Hesarin ja kiinnostuin Max Porterin kirjasta Surulla on sulkapeite, joten varasin kirjan lähimmästä kirjastosta (ei maksa mitään!) ja olen nyt kolmantena jonossa, odotan myös Elena Ferranten kirjaa Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät, Erkka Mykkäsen romaania Something not good ja Rafael Donnerin esseekokoelmaa Ihminen on herkkä eläin. Saan kirjojen vapautumisesta tekstiviestin ja noudan teokset. Helppoa, houkuttelevaa ja koukuttavaa. Voin mennä myös paikan päälle kirjoja hiplaamaan. Kirjastot ovat kuin karkkikauppoja, melkein yhtä puoleensavetäviä.

Huomenna pitäisi olla terve. Aion keittää keittoa, johon suunnittelen laittavani ainakin tuoretta inkivääriä, sitruunaa, chiliä ja kookosmaitoa. Ei se minua paranna, mutta maistuu hyvältä.



2 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Paranemistoivotuksia! - Ferrantessa saattaa ola pitkä jono, on ainakin täällä meillä...

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Jonotusnro on 98.Kiitos toivotuksista!