Kuuntelin taas eilen kolmea esikoisrunoilijaa, joista kaksi olivat tuttujani. Kun ihminen istutetaan kirjakauppaan yleisön eteen niin hän alkaa kuulostaa kamalan viisaalta. Älykkäämmältä kuin lounaspöydässä tai puistossa oluttölkki hyppysissään nurmikolla istuessaan.
Hesarissa oli juttu neurokirurgi Juha Hernesniemestä, joka leikkaa aivokasvaimia Kiinassa. Hän ei saa enää sorkkia aivoja Suomessa, sillä on liian vanha. Jutusta saa sellaisen käsityksen, että se on vääryys. Ehkä niin on, mutta välillä on hyvä, että ikärajoja on asetettu, sillä kaikki eivät osaa arvioida milloin pitää lopettaa, eivätkä muut välttämättä uskalla sanoa sitä. Kukaan ei ole korvaamaton tuskin edes Hernesniemi.
10 kommenttia:
Apteekkiin kun menee, on hyvä olla mielessä ainakin kaksi tuotetta, joita hakee.Toinen voi olla oikea haettava ja toinen joku neutraali tuote. Näet jos se paikalle pyrähtävä tyyppi sattuu olemaan miespuolinen, niin ei ole oikein kiva ruveta änkyttämään, että tarvitsee sellaista ja sellaista intiimialueen voidetta. Ja ruveta sitten vastailemaan kysymykseen, onko tuote tuttu. Ja kuuntelemaan käyttöohjeita. Mieluusti sellaiset ohjeet kuulee naispuoliselta tyypiltä.
Apteekissa käynti on rasittavaa. Jos ei reseptilääkettä niin enimmäkseen hakee hyllystä sitä samaa buranaa tai histeciä, mutta kahden askeleen jälkeen on heti joku kimpussa. Olen päätellyt, että tämä on apteekkien vastaisku sille uhalle, joka käsikauppalääkkeiden vapauttaminen pois apteekkien hallinnasta heille muodostaa. He haluavat vakuuttaa meidät asiakkaat siitä, että me tarvitsemme heitä osataksemme ostaa oikean vaihtoehdon. Samalla runsas henkilökunta apteekeissa osoittaa myös apteekkialan kannattavuuden.
Minäkin ihmettelin Hernesniemeä. Kaikki kunnia hänen uralleen ja taidoilleen, hattu pois. Mutta. Väistämättä heräsi ajatus, ettei tällä ihmisellä ole mitään muuta elämää kuin leikkaussalielämä. Onko se sitten hyvä vai paha, onneksi minulta ei kysytä. Sitäkin mietin, että eikö tuo ole jo jotenkin asperger-kirjoon kuuluvaa - taikauskoineen. Eikä se ole mikään paha asia, sekään. On hän maailmassa saanut varmasti sata kertaa enemmän hyvää aikaiseksi kuin minä, tai joku muu rivikansalainen.
Hei! Se apteekissa kimppuun ryntäävä tyyppi on farmaseutti tai proviisori. Se ei ole lainkaan vaarallinen, vaan haluaa vain varmistaa että asiakas tekee tarkoituksenmukaisia ja turvallisia lääkeostoksia. Sille voi myös sanoa, ettei kiitos vain tarvitse apua. Meidän apteekkilaisten on kuitenkin tarjottava asiakkaalle mahdollisuus saada neuvontaa. Yritämme parhaamme mukaan estää haitalliseksi koituvat virheelliset valinnat.
t. yksi niistä pirulaisista
Jotenkin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka eivät pysty luopumaan urastaan millään. Epäilemättä kyseinen henkilö tekee hyvää työtä, mutta pystyykö jättämään työtä sittenkään kun se 2 min käsilläseisonta ei onnistu.
Uskon, että tarkoitus on hyvä, eikä asiakkaan kiusaaminen!
Joillain opettajilla on myös vaikeaa lähteä pois työelämästä. Minun on sitä vaikeaa ymmärtää, kun itse pääsin vapaalle 60-vuotiaana ja tuskin jaksoin odottaa.
Tiedän eräänkin vanhankansan open, joka luuli, ettei koulu saa ilman häntä aikaiseksi joulujuhlaa. Hän kutsui ko juhlaa kuusijuhlaksi ja vänkäsi sinne aina samat haukotuttavat oman nuoruutensa aikaiset ohjelmanumerot. Lähdettyään lopulta 68-vuotiaana pois, kun pakko oli, tyyppi kutsuttiin kunniavieraaksi nuorempien järjestämään puolta lyhyempään oppilaslähtöiseen sketsivoittoiseen tilaisuuteen. Siinä ei ollut kuulemma joulun henkeä.
Apteekeissa törmää välillä siihen, että kysytään monta kertaa, tarvitseeko apua. Tarkoitushan on hyvä ja myydä pitää. Kiusallista kuitenkin.
Hernesniemi ei taida osata elää ilman työtä. Tuo käsillä seisominen on mielenkiintoista, kertooko se varmasti kaiken tarvittavan hänen kunnostaan ja reaktioajastaan... Takaako aamuinen käsilläseisonta vireyden koko päiväksi ja hienomotoriikan? Toivottavasti hän siirtyy opettamaan lähivuosina. Jonain päivänä ehkä robotit leikkaavat, silloin käsiä ei niin paljon tarvita, tuokin huipputaito voi jonain päivänä olla korvattavissa. Tulevien ei tarvitse seisoa enää käsillään. Ja toki kiitos sekä kunnia Hernesniemelle.
Apteekissa on kyse niin henkilökohtaisista asioista, että tuo nopea avun tarjoaminen tuntuu tunkeilulta.
Apteekissa käyminen on tosiaan ärsyttävää. Tuon ahdistelun takia olen useamman kerran unohtanut osan ostoksista ja kerran ostanut väärän tuoteversion. En todellakaan kävisi apteekissa, jos samat tuotteet voisi ostaa rauhassa muualta. Miksi ihmeessä henkilökunta ei voisi tarjota apua vasta,kun huomaa toisen hakevan katsekontaktia/pyytävän apua? Niinhän normaalisti elämässä toimitaan, ei reippaasti liikkuvalle ihmiselle tarjota apua kadunylitykseen, ellei hän itse sitä pyydä.
Nimim. Saisimmeko asiointirauhan apteekkiin, kiitos!
Lähetä kommentti