Lynyrd Skynyrd

Pidin koulussa esitelmän siitä kun meidän Anglia meni mummolareissulla rikki ja jäätiin tien pientareelle, eikä auto startannut. En ollut kauheasti esitykseeni valmistautunut ja käteni hikosivat. En kuitenkaan rullannut hermostuksissani puseroani kuten muutama luokkakaverini. Tänään pidin kongressiraportin ja olin jopa pikkuisen etukäteen valmistautunut.

Vähän minä itkin kun en ehtinyt ajoissa pilatekseen. Jumppaajat olivat jo siinä vaiheessa levittäytyneet jumppamatoilleen kun minä vasta poljin kotia kohti ja nieleskelin kiukkuisia kyyneleitä. Siellä ne sihisivät ja katselivat puolapuita. Niiden syvät lihakset vahvistuvat ja ovat pian silkkaa terästä. Ihan kiusallani aion vaatia uutta työtuolia ja samanlaista koroketta jalkojen alle kuin parilla hoitajalla jo on. Sitten ei tarvitse enää koipiaan roikottaa vaan jalkapohjat voi tukea alustaansa ja silti ylettää tietokoneelle. Ei näillä pilates-puutteisilla syvillä lihaksilla ihan missä vaan sekundatuolissa istuskella.

Riikka Ulanto lähetti minulle kirjansa "Mutta mitä kuuluu Lynyrd Skynyrdille". Kirja hoitaa pilates-haavaani, huuhtelee ja peittelee. Olen päättänyt, etten kirjoita kirjoitusystävien kirjoista arvioita, varsinkaan kun en osaa, mutta huomaa, että tätä lyhytproosaa on kirjoittanut runoilija. Kirjalla on muuten mahtava nimi.