SPR:n nälkäpäivänä saattaa Hämeenkadun päästä päähän kävellessään kohdata 5-10 viluista lipaskerääjää. Tässä ihan itse keksimäni vinkki, jonka voisi lähettää vaikka Niksipirkkaan, en viitsi kuitenkaan. Varaudu nälkäpäivään etukäteen vähän samaan tapaan kuin virpomispäivään ja uskallat huoletta lähteä kaupungille. Varaa esim. viisi kertaa kaksi euroa, jotka saavat mieluiten olla pienininä hiluina, sillä ne kolisevat kuuluvasti lippaaseen pudotessaan. Saat monet kiitokset ja epäitsekkään ihmisen maineen, eikä tarvitse ohittaa kerääjiä pälyillen vaan hilpeästi ja suoraselkäisesti. Suositan kolikoiden pakkaamista pieniin muovipusseihin sopiviksi annoksiksi. Annoksen voi tietysti suunnitella varallisuuden ja altruismin asteen mukaan. Siitä vaan sitten taskut kilisten Hämeenkatua talsimaan.
Siivosin eilen kylpyhuoneen. Inhoan siivoamista, mutta pidän tällaisista rajatuista projekteista. Miten tämä tähän liittyi? Kävin minä tänä viikonloppuna konsertissakin. Ja kirjoitin. Näin sunnuntaina perinteisesti keskityn ahdistumaan tulevasta viikosta.
Kuuntelen Asko Sahlbergin kirjaa Pilates, laina-aikaa on jäljellä viikko ja kuunneltavaa kymmenen tuntia, joten päivittäinen urakka olisi tunti ja 25 minuuttia. Kirjaa kuunnellessa tulee mieleen Waltari ja se jotenkin häiritsee minua. Kaksi viikkoa on aivan liian lyhyt laina-aika äänikirjoille.
Tästä tekstistä tuli nyt sillisalaatti. Ojensin teille muovipussiin pakatut tyhjää kolisevat sanat.
1 kommentti:
Noita feissareita on Turussakin, ilman nälkäpäivääkin, ihan tarpeeksi. Muita tapoja kohdata on se, että kertoo jo lahjoittaneensa. Se voi olla totta, mutta saattaa olla olematta. Olen myös pyöritellyt suussani sitaattia Tuomari Nurmiolta: olen s-tanan huono ihminen. Se on aika tottakin. Ainakin voisin olla paljon parempi.
Lähetä kommentti