Pidän poikkeuksellisesti alkuviikon vapaata ja olen työssä keskiviikosta perjantaihin. Muut menevät loppuviikolla yhdistyksemme syyskokoukseen, eikä minua kannata enää kouluttaa.
Huomasin eilen, ettei sunnuntai ole varsinaisesti paha päivä vaan syytön ahdistukseeni. Vanhasta tottumuksesta stressasin kuitenkin pikkuisen, sillä sellainen paine kuuluu sunnuntaihin. Jo koululaisena itkin tekemättömiä läksyjäni sunnuntai-iltana. Jossain vaiheessa lääkitsin sunnuntaisin itseäni Strömsöllä.
Eilen vietettiin lukutaitopäivää, johon kuului reading hour klo 19-20. Meinasin mennä faceen ennen kahdeksaa kunnes onneksi muistin, että nyt minun oletetaan istuvan nenä kiinni jossain laaturomaanissa. Uskalsin avata koneen vasta kahdeksalta. Luin joka tapauksessa eilen Kim Thuyn pienen episodimaisen romaanin, ru ja julkaisin kirjan kannesta kuvan instassa, kunhan olin ensin mallaillut sopivan taustan kirjan kannelle. Olisin lukenut ilman lukutaitopäivääkin.
Jokaiseen päivään kuuluu sopiva määrä kärsimystä, joten menen tänään yhdeksäksi hammaslääkäriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti