sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Vanhuus

Kuuntelin Eeva Kilven Sinisen muistikirjan äänikirjana ja se toimi yllättävän hyvin. Eija Ahvo on hyvä lukija. Kuuntelin kirjan nopeudella 1.3, jotkut lukupiirissäni käyttävät nopeutta 1.5, josta en saa mitään tolkkua.

Kirjaan on koottu Eeva Kilven lapsenlapseltaan saamaansa muistikirjaan kirjoitettuja ajatuksia. Moni niistä on kirjattu myöhään illalla tai varhain aamulla. Usein kyse on vanhenemisesta. Minulle jäi mieleen ajatus, joka kuului jotenkin näin: ihmiset, joita rakastat, ovat sinulle kaikkein suurin arvoitus.

Almodovarin uusi elokuva, Kärsimys ja kunnia on ihanan haikea ja surullinen elokuva vanhenemisesta, luovuuden kadottamisesta, kivusta, addiktiosta ja toisaalta lapsuudesta ja ensimmäisestä seksuaalisen halun kokemuksesta.

Se, joka tekee Almodovarin elokuvien visuaalisen ilmeen on nero. Kaikki tilat ja vaatteet ovat upean värisiä, juuri siinä hilkulla, että voisivat mennä yli, mutta ei kuitenkaan.

Antonio Banderas on väsyneenä, kipeänä ja masentuneenakin upea.

Pedro Almodovar on tavallaan elokuvallistanut sen, mistä Eeva Kilpi kirjoittaa, vanhenemisen vaikeuden. 

2 kommenttia:

Marjatta Mentula kirjoitti...

Kärsimys ja kunnia -elokuvaan oli lavastettu Almodóvarin oma olohuone arvotauluineen. Siinä oli kyllä upeat kirkkaat värit, ei pelkkää valkoista, niin kuin meillä on pitkään ollut tai mustaa ja likaisia saven värejä, kuten nyt on muotia.
Ihan tekisi mieli katsoa tuo elokuva uudestaan sen visuaalista puolta tarkkaillen. Vaatteet olivat myös raikkaita väritykseltään.

Heidi kirjoitti...

En tiennytkään. Sekä sisutuksissa että vaatteissa käytettiin yllättäviä ja rohkeita väriyhdistelmiä.