Luin Jonathan Franzenin esseekokoelmaa Maailman äärillä (suom. Raimo Salminen, Siltala 2019). Kirjassa kerrottiin ainakin sadan sivun verran lintujen suojelusta. Vaikka vastustan laululintujen ja kaikenlaisten sukupuuttoon kuolevien lajien metsästystä, en ainakaan vielä ole suuri lintuharrastaja, joten hypin tekstissä eteenpäin kuin varpunen. Jos olet kiinnostunut lintujen suojelusta ja siivekkäiden tilanteesta Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa ja Etelä-Euroopassa, suosittelen tätä kirjaa sinulle.
Kun esseestä löytää mietteitä asioista, joita on itsekin pohtinut niin niistä innostuu. En ole koskaan ajatellut etelä-amerikkalaisia lintuja vaikka olisi pitänyt. Minulle on sanottu "Ei erota harakkaa linja-autosta."
Franzen kirjoittaa myös ihmissuhteista digitaalisella aikakaudella ja viittaa Sherry Turklen kirjaan Alone together. Aluksi tekstiviestejä pidetään tyhjää parempana kommunikaatiomuotona (tähän tilalle voi ajatella kaikenlaiset digitaaliset viestinnän muodot) ja lopulta niistä tulee kaikkea muuta parempia.
Nykyään tuntuu melkein töykeältä (ja pelottavalta) soittaa jollekin, on helpompi laittaa viesti. Minä ainakin mietin, että puhelu saattaa keskeyttää ostosten tekemisen, lukemisen, uutisten katselun tai peräti jotain intiimimpää. Viesti ei siinä määrin häiritse vaikka häiritseekin, sillä nyt pidetään töykeänä sitä että vastaamista viivytellään.
Viestit ovat lyhyitä sävyttömiä (vaikka perään laitetaan hymiöitä) ja ne ymmärretään helposti väärin, helpommin kuin toisen kanssa suoraan kommunikoidessa. Keskustelu on kaiken lähtökohta, ja kun korvaamme sen sähköisellä viestinnällä, köyhdymme ihmisinä. Franzen siteeraan Turklea: ellemme pysty olemaan erossa älypuhelimestamme, "kulutamme muita ihmisiä pieninä palasina; on kuin käyttäisimme heitä varaosina, jotka pitävät pystyssä omaa haurasta minäämme".
Siteeraan vielä Franzenia "Digitaaliset teknologiamme eivät ole poliittisesti neutraaleja. Nuori ihminen, joka ei pysty olemaan tai ei halua olla yksin, keskustella perheensä kanssa, käydä ulkona kaverien kanssa, istua luennolla tai tehdä työtehtäväänsä vilkuilematta älypuhelintaan, symboloi poliittisen talousjärjestelmämme loismaista kiinnittymistä ruumiisiimme. Digitaalinen teknologia on kapitalismia ylikierroksilla; se tunkee kulutuksen ja mainostuksen logiikkansa, rahastuksen ja kuluttamisen logiikkansa jokaiseen hetkeemme."
Minusta digitaalinen viestintä kuten facebook on myös kommunikaatiota ylikierroksilla kuin kaikki olisimme jonkinlaisen kommunikaatiohypomanian kourissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti