perjantai 6. syyskuuta 2019

Nuori eläkeläinen

Vesijumppa alkoi! Nuori mies ohjasi meitä,  jo hieman ajan patinoimia naisia iskelmämusiikin tahtiin.

Kun nousee altaasta aistii hetken ajan oman painonsa, jota tavallisesti kantaa huomaamattaan. Jostain kumman syystä mistään muusta liikunnasta ei tule yhtä hyvä olo kuin altaassa jumppaamisesta.

Onhan tämä kerrottava täälläkin: aion jäädä marraskuun alussa eläkkeelle. Se on ensimmäinen mahdollinen eläköitymispäivä, varsinainen eläkeikä koittaa vasta vuoden päästä. Olen päättänyt jatkaa töitä yksityisellä lääkäriasemalla yhtenä päivänä viikossa. En ole koskaan toiminut privaatissa vaan ollut henkeen ja vereen julkisen terveydenhuollon lääkäri, joten tämä on minulle ihan uutta.

Muun ajan aion kirjoittaa jos siitä jotain tulee. Ehkä minun on ryhdyttävä jossain määrin uskomaan itseeni, sillä toinen kirjani julkaistaan keväällä.

Katson kaupungilla vanhoja haparoiden kulkevia naisia, rollaattoriin nojaavia vanhuksia, reippaita mummoja ja läpikuultavan laihoja naisia, jotka taistelevat hiusväreillä ja leopardikuoseilla vanhenemista vastaan.

Olen ryhtynyt loukkaantumaan eläkeläisten puolesta.

En ole kertonut potilaille eläköitymisestä, elleivät he ole kysyneet "Oletko seuraavalla kerralla?" (meillä ei ole "omia lääkäreitä"). Tuntuu käsittämättömältä miten nopeasti tämä työelämä on mennyt, juurihan olin aina se kaikkein nuorin.

Voin laulaa Mamban sävelin: Vielä on työaamuja jäljellä, joka ei onneksi kuitenkaan oikein rimmaa.

2 kommenttia:

Leena Laurila kirjoitti...

Hyvät on suunnitelmat. Eläkkeellä saa syventyä asioihin, joista on kiinnostunut. Tuo tilanne, missä voi vielä osa-aikaisesti tehdä töitä on ihanteellinen. Minä olin töissä yksityisessä suuryrityksessä, missä it-järjestelmät heiluttivat mielenrauhaa kehittymällä aina vain ärsyttävämpään ja hermoja raastavampaan suuntaan. Siitä samasta syystä kuin kaikkialla edelleen näyttää tapahtuvan: niiltä ei kysytä jotka järjestelmien kanssa joutuvat töitä tekemään. Eläköityminen oli ihanaa, vaikka päivittäisiä työkavereita tuli ikävä. Aika nopeasti siitä tokeni, ja onpa sitten puhuttavaa kun harvemmin nähdään.

Heidi Mäkinen kirjoitti...

Toivotaan, että tämä on hyvä ratkaisu.