Valmistelen urani viimeistä esitelmää. Ensimmäinen oikea esitelmäni käsitteli veriripulia ja tein sitä varten kalvot, joita esittelin tärkeän näköisenä piirtoheittimellä. Seuraavan esityksen aihe oli amyloidoosi ja sitä varten rustasin oikein diat (tai joku sairaalan arkistossa teki ne puolestani). Olen heittänyt diat jossain muutossa roskiseen. Esitelmän teko lähti siitä, että piti ottaa selvää, mitä esitelmän nimi tarkoittaa.
Katsoin Areenasta ohjelmasarjan, jossa englantilaiset julkkikset kokeilevat eläkeläisyyttä Intiassa, USA:ssa ja Japanissa. Intiassa on kuumaa, ruuhkaista, sotkuista ja halpaa. Floridassa eläkeläisreservaatin naiset näyttävät kummallisen ilmeettömiltä, sillä heille on tehty lukuisia kasvojenkohotusleikkauksia ja naamat on tökitty täyteen botoxia. Kiotossa ikäihmiset heräävät aikaisin aamulla puistojumppaan ja tekevät edelleen töitä ravintoloissa ja matkamuistomyymälöissä.
Eräs vanha heilani on vaihtanut eläkkeelle jäätyään toimittajan työt taksikuskin hommiin.
Menen ensi viikolla kirjoittamaan sopimuksen yksityisen lääkäriaseman kanssa, jossa aion työskennellä ainakin alkuun yhtenä päivänä viikossa. Jos tavallista työtäni olisi voinut keventää, olisin mielelläni jatkanut sitä. Työpäivien vähentäminen ei lopulta riittänyt vaan työtahtia olisi pitänyt inhimillistää.
Työ on erilaista kuin aloittaessani. Elämäni painopiste on muuttunut. Minä olen muuttunut.
2 kommenttia:
Miten voit muistaa nuo esitelmät? Tosin kun aloin miettiä, muistin minäkin ensimmäisen ammattiin liittyvän esitelmäni. Se käsitteli sikiön bioprofiilia. Piirtoheitinkalvoista siirryttiin sinidioihin ja Power Point olikin sitten jo suuri edistysaskel. Nykyään näytetään sitten videoklippejä ja ollaan interaktiivisia. Minä en näytä enkä äänestytä. Mutta ihan vielä en ole päässyt pitämään viimeistä esitelmääni.
Jostain syystä nuo aiheet ovat jääneet mieleen. Tein aika paljon töitä niiden eteen.
Lähetä kommentti