Padini on jatkuvasti puuro- ja jugurttiroiskeissa, sillä lueskelen Hesaria digitaalisena versiona aamiaispöydässä. Heiluttelen äkäisesti puurolusikkaani lukiessani Donald Trumpista ja ilmaston lämpenemisestä.
Siivosin vessan ja saatoin itseni kaupunkikuntoon. Robotti-imurini imuroi tarmokkaasti makuuhuonettani.
Ensi viikolla on vielä kolme työpäivää ja sitten se loppuu. Kaikki kyselevät miltä tuntuu. Ei miltään, minä vaan raadan kuin en ymmärtäisi kaiken rajallisuutta. Taidan olla vielä shokkivaiheessa. Tätä ei pitäisi sanoa, mutta marraskuun alusta lähtien saan joka kuukausi rahaa, eikä tarvitse tehdä mitään sen eteen. Toki tulot putoavat melkoisesti, mutta kuitenkin. Tämän toteamuksen jälkeen odotan nettiraivon puhkeamista.
Varasin itselleni ajan oppilaitokseen, jossa voi teettää itselleen harjoitusohjelman. Käskettiin miettiä tavoitteita ja pohdin naisten veteraanien kehonrakennuksen Euroopan mestaruutta. Näen jo uuden uljaan lihaksikkaan itseni.
Kertun unikoulu edistyy, sillä tänä aamuna se raapi pulleilla tassuillaan makuuhuoneeni ovea vasta puoli kuudelta. En avannut. Olen jonkinlainen kissan kasvatuksen Arvo Ylppö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti