Tampere täyttää 240 vuotta, joten toivotan onnea viriilille kaupungille. Jos Tamperetta vertaa vaikka Roomaan, on kyse nuorukaisesta. Miksi miellän Tampereen maskuliiniseksi? Johtuuko se jääkiekosta vai Pate Mustajärvestä? Pariisi on feminiininen kaupunki. Helsinki muunsukupuolinen.
Synttärien kunniaksi pääsin ilmaiseksi Pyynikin näkötornin näköalatasanteelle (olisin muuten joutunut maksanmaan kaksi euroa, tiedän tosin että moni jättää lipun ostamatta, mutta minä olen rehellinen). Otin tuon sumuisen kuvan sieltä yläilmoista.
Kaupunki juhlii monin tavoin, Tammerkoskessa esitetään iltaisin näyttävä vesispektaakkeli, jossa vesipatsaat nousevat peräti 30 metriin ja taustalla soi mahtipontinen italialainen laulu (tai soi ainakin silloin kun minä sen näin ja kuulin, musiikki ilmeisesti vaihtelee esityksestä toiseen). Komeaa oli ja liikkeellä oli paljon lapsiperheitä, eikä tavallista lauantain bileväkeä.
Koskipuistoa kohti kävellessäni joku tyystin vieras nainen sanoi minulle "Taidetaan olla menossa samaan paikkaan." Moni tamperelainen oli menossa kosken rantaan, joten olisihan se ollut mahdollista. Kysyin mihin hän sitten oli menossa ja hän vastasi menevänsä Puutarhakatu kahdeksaan, jossa on Zarillo -niminen ruokapaikka. Kotiin palatessani kurkistin uteliaana ravintolan ikkunasta ja siellä se nainen istui iloisena pitkässä pöydässä, jonka ääressä oli ehkä noin viisitoista minulle täysin tuntematonta tyyppiä.
Tänään kävin ensimmäistä kertaa Faunien iltapäivä -kamarimusiikkisarjaa kuuntelemassa. Ensin soitettiin Felix Mendelssohnin kipale kahdelle klarinetille ja pianolle. Mendelssohn sävelsi sen ruokapalkalla, joten sellaista on ollut taiteen teko jo 1800-luvulla.
Seuraavaksi esitettiin Frantisek Cernyn teos pianolle ja kontrabassolle. Tampereen filharmonian kontrabasisti Juha Kleemola oli suunnitellut soittavansa nelikielisellä soittimellaan, joka ei kuitenkaan tullut ajoissa korjauksesta, joten hän käytti viisikielistä soitinta, mutta vain kolmea kieltä. Kontrabasson soittaminen vaikuttaa ergonomisesti viheliäiseltä työltä.
Viimeisenä kuulimme Astor Piazzollan neliosaisen vuodenaikoja kuvaavan teoksen, jossa viulu oli korvattu klarinetilla. Muutoksia teokseen tarvittiin, jotain kaksoisääniä ei saa klarinetista (viulusta saa). Klarinetistin lisäksi teoksessa soitti pianisti ja sellisti.
Tampereen kaupunki voisi jotenkin huomioida miten tunnollisesti muistan aina tätä kaupunkia kehua vaikka savolainen olenkin. Onnea Tampere, tykkään sinusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti