Elokuvia

Katsoin eilen Julie Delbyn elokuvan Ranskalainen viikonloppu. Pidin ohjaajan elokuvasta Two days in Paris, joten tämäkin täytyi nähdä. Ohjaaja esiintyy itse elokuvissaan ja ilmeisesti tässäkin oli omaelämänkerrallisia aineksia. Seitsemänkymmenluvun lopulle sijoittuvassa elokuvassa puhutaan paljon (pääasiassa seksistä ja politiikasta), lisäksi siinä syödään ja juodaan ja tupakoidaan. Paljon muuta ei tapahdukaan. Kaikki on jotenkin runsasta ja eläväistä. Melkein kuin itsekin osallistuisi mummon syntymäpäiville. Vaikka elokuva ei ollutkaan mikään suuri ja tärkeä teos, siitä tuli hyvälle mielelle. Aloin jo miettiä miten asunnossani saisi järjestettyä päivällisen parillekymmenelle hengelle. Aidon tunnelman luomiseen tarvittaisiin ehdottomasti vartaassa paistettu kokonainen lammas.

Viikonloppuna Teemalla näytettiin Kaurismäen veljesten elokuvia. Niistä ensimmäinen Valehtelija oli aikoinaan vavisuttava kokemus. Elokuva oli niin toisenlainen kuin mikään aiempi suomalainen filmi. T matki  pitkään elokuvan puheenpartta ja yritti heittää tupakan suuhun samanlaisella rennolla ranneliikkeellä kuin Aki Kaurismäki. Välillä se onnistui ja välillä tupakka vieri pitkin lattioita. Kaikki räyhyttivät tupakkia ja kapakkareissun jälkeen tupakanhaju oli piintynyt vaatetukseen alushousuja myöten.