Olen seurannut Metso-kirjaston liepeillä sunnuntaisin harhailevia japanilaisia. He etsivät Muumilaakso-museota. Arvelin, että minunkin olisi hyvä museosta jotain tietää, joten kävin siellä eilen. Museon tilat olivat pimeät, ahtaat ja katto matalalla, mutta muumikirjojen alkuperäispiirrokset hyvin viehättäviä, samaten muumitalo ja muut rakennetut kohtaukset muumikirjoista. Kuljin museossa itsekseni ja kurkin vitriineitä metrin mittaisten natiaisten yli.
Leikin illallakin kulttuurituristia omassa kaupungissani ja kävin M:n kanssa Kellariteatterissa katsomassa Aamulehden kehuman kesänäytelmän Alkutuotanto. Esitys oli Kotkan kaupunginteatterin ja Teatteri 2.0:n yhteistuotantoa. Aihe oli tärkeä: luonto ja kuinka me ihmiset sen tuhoamme (sehän alkaa näyttää vääjäämättömältä). Näytelmä oli farssi, jossa kaksi miestä ihan oivallisesti esittivät useita eri rooleja. Teatteriesitys oli hyvin fyysinen. Kenties odotukseni olivat liian korkealla, sillä olin hieman pettynyt. Minusta sitä olisi pitänyt tiivistää, jotta siitä olisi tullut erinomainen kesänäytelmä. Nyt se kesti kaksi ja puoli tuntia, joka oli aivan liikaa.
Kävin eilen kosmetoligikoulussa jalkahoidossa. Vieressäni makasi vanhempi naisihminen, joka puhui taukoamatta. Hän kertomansa mukaan voimisteli joka aamu, rasvasi itsensä päästä varpaisiin, liotteli kintujaan ja matkaili Italiassa. Säälitti kasvotoitoa tekevä nuori nainen. Laitoin silmät kiinni ja olin tyytyväinen, ettei minun tarvinnut näytellä kiinnostunutta. Minulla on nyt maailman kauneimmat varpaat.
Tänään aion pakastaa mansikoita, kunhan tässä saan puunattua itseni mansikanostokuntoon.
4 kommenttia:
Tällaisia selostuksia lukiessa tajuan, että sille on selvä syy, miksi olen elämässä saanut aikaiseksi niin vähän. En jaksaisi vapaaehtoisesti ahkeroida noin paljon. Minulla on vieläkin kulturelli olo siitä, että kuukausi sitten kävin Ateneumissa.
Minullakin alkoi jo mennä hieman maitohapoille. Tänään keskityn mansikoiden pakastamiseen.
Onkohan ensimmäinen kommenttini täällä vaikka silloin tällöin pistäydynkin.
Kulttuuriturismi omassa kaupungissa on minusta hieno idea, samoin jopa päämäärätön haahuilu kaupunginosissa, joissa ei muuten tule käyneeksi. Heti perään täytyy tunnustaa, etten ole tainnut käydä Kansallismuseossa pariinkymmeneen vuoteen, enkä Luonnontieteellisessä koskaan, vaikka asun lähellä molempia.
Olen kerran lapsena ja kerran aikuisena nähnyt tuon muumimuseon. Molemmilla kerroilla se oli pettymys.
Oi kun saisin samanlaisia leppoisia päiviä kuin mitä sinulla kuulostaa olevan!
Lähetä kommentti