Katsoin ensimmäistä kertaa tarkemmin Tampereen Tuomiokirkon alttaritaulua. Sen onkin maalannut Magnus Enckell eikä Hugo Simberg. Taulussa kelmeät vainajat kipuavat ilkialastomina aukinaisesta haudasta ja siitä vierestä valkoasuinen parijono rientää kohti valkeutta. Taideteoksessa on jotain karmivaa. Lapsuuden uskonnollisissa kuvituksissa maalailtiin taivaaseen kultaiset kadut. Minusta ajatus oli typerä, mitä järkeä oli päällystää kadut kullalla kun halvempia ja käytännöllisempiäkin materiaaaleja on?
Kävin muuten tänään elämäni ensimmäistä kertaa Näsinneulassa. Ei pelottanut, ei ainakaan paljon. Puijon torni lie vähäisempi, toisaalta se on sijoitettu mäelle, toisin kuin tamperelaisten neula.
Kuuntelin eilen pätkän Sirpa Kähkösen haastattelua. Hän sanoi, että savon murteella kirjoittaminen on riski. Murteella kirjoittaminen ei noin yleensäkään ole järin arvostettua. Sinikka Nopola ja monet muut ovat tehneet hämäläisestä puheenparresta sympaattista. Kuka tekisi saman savon murteelle? Se saattaa olla mahdotonta. Savolaisuudessa on ulkopuolisen näkökulmasta jotain kieroa. Savolainen ei naura itselleen vaan salakavalasti muiden heikkouksille. Lauseet sisältävät kiertoilmaisuja, jotka eivät heti murretta ja ajatustapaa ymmärtämättömälle aukea.
7 kommenttia:
Minun mielestäni Sirpa Kähkönen nimenomaan ON tehnyt sen savon murteelle. Hän kirjoittaa sitä kauniisti, uskottavasti ja hyvin!
On pakko myöntää, että en ole lukenut, vielä.
Sirpa Kähköset kannattaa kyllä lukea. Etenkin silloin jos on asunut Kuopiossa, ja myös vaikka ei olisikaan.
Sirpa Kähkönen on kirjoittanut tosi hienosti savon murretta. Hän on ainoa kirjailija, jolle olen lähettänyt henk koht kiitoksen tuotannosta. Me ollaan muuten samasta koulustakin, huomasin matrikkelista. Ei kyllä ole oltu siellä yhtäaikaa.
Hei, Merja, mulle kävi myös niin että oli pakko kirjoittaa kiitokset Kähköselle. Olin niin valtavan otettu hänen Kuopio-sarjastaan! Heidi, kantsii lukea ne järjestyksessä...
Sirpa Kähkönen puhui koulumme vuosijuhlissa, silloin vasta minulle selvisi, että olemme opiskelleet samassa paikassa, emme kuitenkaan samaan aikaan. Minun on ihan pakko nyt lukea hänen tuotantoaan. Minä kirjoitin kerran vuosia sitten Aila Meriluodolle, muille kirjailijoille en ole postia laittanut. Aila Meriluoto lähetti minulle kortin, joka on minulla edelleen tallessa.
Kyl jotku mullekki sanoo, et on vaikee murre lukee, vaik en iha niipal lyhennä tekstis ku puheessani.
Kaikki klassinen musiikki on hyvästä. Meillä lapset nukahti (25v sitte) parhaiten Vivaldin 4 vuodenaikaan.
Kun olis siivet, ni tuolta tornistahan sais ittesä liidätettyy uimaa. En kyl tollassee tornii vapaa-ehtosesti menis.
Lähetä kommentti