"Minua ei koskaan haasta kukaan" olen tuumannut. Nyt se kostautui: Jaana haastoi minut ilmentämään mielirakkausrunojani. En ole oikein rakkausrunoihmisiä, mutta jotainhan minun on tähän vastattava. Valitsin tähän pari runoa ihanilta miehiltä ikään kuin vastapainoksi (Jaanan runot taisivat olla naisten kirjoittamia). Tästä Claes Anderssonin runosta (Ajan meno, WSOY 2008) voi löytää huumoria,sitä ilman maailma on sietämätön paikka:
Rakastatko minua sano rakastatko?
Rakastatko minua mitä ikinä tapahtuukaan?
Jos olisin joku muu rakastaisitko silti?
Kaipaisitko minua jos minua ei olisi?
Kaipasitko minua ennen ensimmäistä tapaamistamme?
Jos olisin mato rakastaisitko minua?
Jos olisin keskeltä halki kumpaa meistä
rakastaisit eniten?
Minua vai minua?
Rakastatko enää ikinä ketään muuta?
Jos emme olisi ikinä tavanneet olisitko rakastanut minua silti?
Jos minua ei olisi ja olisin joku muu?
Rakastaisitko minua jos olisin simpanssi?
Porsas? rotta? satiainen? torakka?
Jos olisin murhannut isäsi ja äitisi?
Rakastatko minua! Sano sano!
Ole kiltti ja vastaa rehellisesti!
Jos vastaat väärin en halua enää elää.
Kypsän iän rakkautta: Kai Nieminen Istun tässä ihmettelen, Valitut runot
Istun tässä ihmettelen
kuinka nopeasti aika kuluu:
viinin pinta laskee pullossa,
lumi sulaa ruoho kuihtuu,
lapset lähtevät maailmalle,
radion konsertti loppuu.
Sinä siinä vierelläni,
ethän mene koskaan pois.
Heitän haasteen Minervalle ja Exmelle. Pakko ei ole vastata. En suutu.
7 kommenttia:
Ensimmäisellä rivillä ajattelin: onneksi kukaan ei ole haastanut minua tällaiseen. Mutta rakkausrunojen lämmittämänä ajattelen nyt, että saanpahan jotain tekemistä sadepäivänä. Kiitosta siis, perehdyn tähän huolella!
Vaikka minua ei ole haastettu tähän, luin runot mielelläni ja mietiskellen. Luen mielelläni runoja, kun joku on ne minulle valinnut ja vielä sanoo niistä muutaman ajatulsen.
Eiväthän nämä olleet ollenkaan imeliä! Hienoja runoja molemmat, kiitos niistä.
Wallan mainiot runot laitoit meille luettavaks ja nautittavaks.
Kuulin tuon Anderssonin runon itsensä lukemana Annikin runofestivaaleilla joitakin vuosia sitten. Hersyvää oli.
Aivan mahtava tuo Anderssonin runo, eikä Niemisenkään hullumpi ole. Kiitos näistä, taidan lähteä metsästämään A:N runokirjaa
Claes on niin paras.
Lähetä kommentti