Runoista ihan pihalla

Päivystyksessä oli niin hiljaista, että karkasin puoli tuntia ennen säädettyä aikaa. Saan ehkä potkut. Toiveajattelua. Heti tuli mieleeni, että tästä saattaa joku YT-neuvotteluiden uhri loukkaantua. Loukkaantukoot. Tai ei, anteeksi, älkää jättäkö minua.

Käväisin taas kerran tai oikeastaan toista kertaa Runopihalla. Tarkoituksenani oli kuulla A:n lukevan runojaan. A oli hyvä, hänen runoissaan oli sopiva annos itseironiaa ja A luki niitä oikein tauottaen. A:n pitäisi löytää kustantaja, joka painaisi nuo runot.

Eräs miesrunoilija luki taas melkein koko kokoelman  kannesta kanteen. Olin jo kerran aiemmin harhautunut häntä kuuntelemaan. Kaksikymmentä minuuttia on pitkä aika kun istuu selvin päin puupenkillä ja toinen tykittää runoja, eikä maalia näy.

Illan tähti oli nuori Miki Liukkonen. Hänestä oli viimeisessä Imagessa laaja juttu. Mies näyttää jollain tavalla Mennyt maailma sarjan toiselta päähenkilöltä. Hän on laiha kuin ruohonkorsi ja silleen sopivasti pukeutunut ja hiukset on leikattu kivasti. Oulussa on näemmä hyviä partureita. "Mää en oikein tiedä mitä mää lukisin". Luki kuitenkin. Pidin kovin hänen runokokoelmastaan, mutta ääneen luettuna runot eivät ehkä toimineetkaan yhtä hyvin. Runoilija lausui myös runon tulevasta kokoelmastaan. Runo kertoi runoilijan äidin kuolemasta ja jotenkin tuntui,että sitä ei ollut riittävästi etäännytetty. Jättäkää kommenttini omaan arvoonsa, en edes  ymmärrä runoista mitään. Nuori mies selitteli runoaan ennenkuin esitti sen. Runon selittäminen on yhtä vaivaannuttavaa kuin se, että urheilija selittelee huonoa menestystään kauden tärkeimmissä kisoissa.

Nyt on paras lopettaa. Tässä ei ole mitään järkeä. Lähden pesemään hiuksiani, jotta saan aamulla nukkua viisi minuuttia pidempään.