Tupakkatauko

Poljin aamulla Tammelan torille ja join torikahvit. Sormia palelsi kuten kesällä kuuluukin. Heinäkuussa ihminen on niin typerä, ettei pukeudu hanskoihin. Torikahvilan myyjät ovat rempseitä, se kuuluu torimyynnin olemukseen. Asiakkaat aamuvarhaisella ovat pääasiassa vanhempia miehiä,jotka  istuvat muutaman papparaisen ryppäissä. Myyjälle kuuluu hihkaista rennosti "Moro!", sen jälkeen on suotavaa kommentoida säätä.

Työni huveja on se, että saan kysellä vierailta ihmisiltä mitä haluan. Tiedustelen nuorekkailta vanhuksilta, mikä on heidän nuoren ulkonäkönsä ja ikäistä vähäisemmän sairastamisensa salaisuus. Aina he vastaavat samoin "Olen aina tehnyt paljon työtä". Työnteko tuodaan esiin positiivisena seikkana eikä taakkana. Tänään eräs mieskollega kertoi, että hän tekee samantyyppistä yksityistä selvitystä ja hän on päätynyt siihen, että vanhaksi elävät ne, jotka nukkuvat päiväunet. Aion siis jatkossa kysyä kaikilta nuorilta vanhoilta  "Nukutteko muuten päiväunet?"

Minulla on tapana ostella televisosarjoja Anttilan ale-korista. Ne seisovat television alla hyllyssä muovikääreissään, odottamassa sitä, että viitsisin riipiä ne kuoristaan ja asettua television ääreen. Päätin vihdoin eilen aloittaa "Mad Men"- sarjan. Katsoin ensimmäisen osan, josta en voi vielä päätellä juuri mitään. Sarja kertoo mainostoimistoväestä ja 60-luku (?) on lavastettu ja puvustettu hienosti. Kaikki tupakoivat, jopa gynekologi, jolta sihteeri hakee e-pillerireseptin.

Opiskeluaikoinani pari lääkäriä vielä poltti sairaalassa. Nyt on sitten savuton sairaala, jonka pihassa hoitajat ja potilaat vetelevät tupakkaa ja palelevat. Kuusikymmenluvun juhlavalokuvissa äitini istuu nojatuolissa tukka tupeerattuna ja polttaa savukkeita. Samaa tekee koko vierasjoukko, isäni en ole koskaan nähnyt polttavan. Aikoinaan oli kuulemma kohteliasta hankkia vieraille tarjottavat savukkeet.

Aloitin tupakoinnin halkopinon takana. Savukkeita sai ostaa nuorisoystävällisissä kymmenen tupakan pakkauksissa, askia kutsuttiin Sippi Bostoniksi. Vedin savua keuhkohin, pää tuntui kevyeltä, huippasi jännästi. Tupakan avulla olisin saattanut päästä piireihin, en kuitenkaan kehdannut polttaa tavoittelemieni henkilöiden nähden. Savun imeminen salassa ei nostanut matalaa statustani.

Minusta ei koskaan tullut oikein kunnon tupakoitsijaa, olin lähinnä juhlapolttaja. Kun lapset olivat pieniä ja T jossakin poissa, saatoin istua parvekkeella tai pihalla rauhoittumassa tupakka sormissani. Lopetin lopullisesti satunnaisen syntini joskus 15 vuotta sitten.

Silmiäni kehystävä nyt aiempaa vahvemmat ripset. Voi turhuuden turhuus! Pyysin saada kaikkein vaatimattomimmat lisukkeet ja sain. Näiden pituus on 8 mm, yleensä ripsiammattilaisen kertoman mukaan silmiin viritellään 12 mm ripset. Vaativaan ammattiin valmenneudutaan päivän koulutuksella. Onneksi nuori nainen oli treenannut äidillään ja ystävillään ennenkuin aloitti nykyisen praktiikkansa toukokuussa.

Anteeksi vaan, mutta nämä ovat nätit. Sitäpaitsi melkein nukahdin toimenpiteen aikana.