Tein tänään töitä toisaalla. Tällaiset välipäivät ovat hienoja työpäiviä: ruokalassa on tilaa, on erilaisia poikkeusjärjestelyjä, jotka ovat parhaassa tapauksessa kevyempiä kuin arkityö. Lymyilin työhuoneessa ja sain työajalla lähes valmiiksi toisen tammikuun esitelmistä.
Väliaikaistyöpisteeni seinällä roikkui yllä näkyvä käsityötaulu. Minussa on joku valuvirhe, sillä en osaa lauseesta innostua, vaikka onhan se kiistämättä totta, ellei kidu ihan terminaalivaiheesssa. Aloin väännellä lausetta mielessäni "Jokainen päivä on lahja, uusi mahdollisuus töpätä", "Jokainen päivä on lahja, velaksi ostettu" , kohta pitäisi sanoa "Jokainen vuosi on uusi, vaikka tuntuukin vanhalta". Taulu on oikeastaan sievä, mutta se ei tee modernia lääkärinkansliaa kodikkaaksi, vaan korostaa muun ympäristön teknisyyttä.
Ihminen ei synny kyyniseksi. Tyylikäs ironinen elämänasenne vaatii vuosia jalostuakseen. Jospa ensi vuosi onkin uusi, eikä käytettynä ostettu. Jos oikeasti on niin, että vuodet tekevät ihmisestä syvällisemmän, niin parhaat vuodet ovat vielä edessä.Tein jo muutama vuosi sitten uuden vuoden lupauksen, jonka mukaisesti päätin ryhtyä syvälliseksi ihmiseksi. Saman lupauksen voinen tehdä uudestaan. Mitäpä noita uusia. Kierrätys on päivän sana, vaikka sitä on vaikea uskoa näin alennusmyyntien aikaan.
Miksi kauniit ja miellyttävät ihmiset ovat sitä vanhanakin? Eikö olisi reilua, että nuorena kauniista tulisi vanhana ruma. Koulussa pärjännyt älykäs ihminen on iäkkäänäkin fiksumpi kuin vähäisemmällä ymmärryksellä siunattu. Elämä ei kohtele kaikkia yhdenvertaisesti, tasapuolisuudesta ei ole tietoakaan.
Pyörätielle oli taas pysäköity autoja. Sain lainattua kirjastosta uudestaan VIP-kirjan (viikon lainausaika, ei saa uusia), jouduin kyttäämään VIP-hyllyä Aamulehden takaa ainakin kymmenen minuuttia, ennenkuin kirja paulautui hyllyyn. Päivä tarjosi siis vastoinkäymisiä, mutta myös voiton tuon kirjaston kirjan muodossa. Annan päivälle arvosanaksi tyydyttävän 7+. Plussa tuli siitä, että sain ostaa tyttärelle kunnolliset talvikengät ja takin alennusmyynnistä.
4 kommenttia:
Niin se mieli muuttuu, ikääntyessää. Joskus ittekki harrastin pisteytystä. Nykyään päivä on 10+, jos sattuu niin vähän, ettei tartte päivää viettää lakanoissa. :)
Jaa sinäkin jäät salakyyläämään vippejä uusinnan toivossa?!
Ei niitä aina ehdi viikossa lukea, varsinkin jos on useampi lainassa viikoksi.
Minä asetan asteikon vähän alemmaksi sitä oikeaa 10+ päivää varten.
Toi oli kirjotettu pahalla päällä ollessa.
Heti alko päässä liikkumaan, millassen 10+ päivän sulle sais järkättyy.
En kehtaa ees sanoo, ujo oon.
Lähetä kommentti