Kontiaiset

Nukuin hämmästyttävän pitkään. Katsoin eilen televisiosta Komisario Frostia, joka loppui vasta puolilta öin. Sarja lie tehty kahdeksankymmenluvulla, sillä kaikki ihmiset näyttivät neliskulmaisilta. Lisään iltarukoukseeni toiveen, ettei neliskanttinen kasarimuoti tulisi enää koskaan takaisin.

Flunssani jatkuu. Epäilen päässäni työskentelevän vähintään kolmen kontiaisen, jotka ahertavat yötä päivää valmistaen räkää (anteeksi brutaali sana näin jouluna). Yritän häätää nuo pienet pirulaiset huuhtelemalla nenääni suolavedellä.

Kuten huomaatte olen viettänyt liiaksi aikaa itsekseni. Kävin eilen kummastelemassa jouluvilinää kaupungilla. Kamala touhotus, josta jää tyhjä pankkitili, tarpeettomia tavaroita, kasa värikästä käärepaperia ja ontto olo.

Kävin eilen U:n kanssa glögillä, joten olen keskustellut muidenkin kuin kontiaisten kanssa. Tänään oli puhe käydä tyttären kanssa kuntosalilla ja mennä sen jälkeen tyttären ja hänen kumppaninsa luo. Huomenna onkin työpäivä, ylihuomenna lähden sukulaisjoulua viettämään. Aamun ensimmäinen juna lähtee yhden maissa.

Viimeistelin eilen artikkelia ja laitoin toiselle kirjoittajalle, luonnollisesti häpeän tuotostani. Kirjoitin myös kolumnin ensimmäisen version, jossa yritän häpeämättömästi houkutella nuoria lääkäreitä alalleni. Kuten asiaan kuuluu, häpeän myös tuota tekstiä.

Laitan tekijänoikeusrangaistuksen uhalla loppuun runon, humoristisen: Arja Tiainen Lapsilta kielletty (WSOY 2012)

Suosikit

Aika rientää armahin, pidä kiirettä.
Äkkiä se on ohi, hetki.
Voi naisen mieli muuttua kovasti.
Kaikenlaista tarjontaa molemmilla,
näin suosittuja ihmisiä kun ollaan.
Innokkaampia joutuu kärpäslätkällä
hätistelemään etäämmälle.
Lopulta otettava järeämmätaseet esille.
Verikoirat. Kovapanosammunnat,  tykit.
Käytöksen kultainen kirja, viittomakieli.
Sensuuri.