Stephen Fryn omaelämänkerrallisessa kirjassa Koppava kloppi kerrotaan miehen kouluajoista. Onko mitään kyllästyttävämpää kuin toisen koulumuistelot? Tässä tapauksessa ei jostain syystä kyllästytä. S.Fry tuo luonnontiedetunnille kuolleen kontiaisen.Oli pakko tarkistaa Wikipediasta, onko kontiaisia olemassa. Kyllä on, kontiainen on maamyyrä.
Aloitin koulutaipaleeni Haagassa. Ensimmäisestä koulusta minulla ei ole oikein mitään muistikuvaa. Koulurakennus oli vanha ja ruokala muistaakseni kellarissa. Koulun keittäjä ei ilmeisesti ehtinyt keittää lihasoppaa riittävän pitkään, tai liha oli niin jänteistä ja kalvoista, etten saanut sitä millään jauhettua nieltävään muotoon. Heitin salaa lihakökkäreet pöydän alle. Lihaa keitossa ei ilmeisesti ollut paljon, sillä en koskaan ruoan haaskaamisesta kärähtänyt.
Opettajan leimasin katosi. Leimasimella painettiin sieviä leimoja tunnollisten ja kilttien oppilaiden vihkojen marginaaliin. Minun vihkojani koristivat nuo pienet kukkaset. Aloimme yhteisesti syyttää tyttöä, joka ei jostain syystä ollut mieleemme. Tyttö joutui opettajan ankaraan kuulusteluun. En muista miten tuon karmivan rikoksen tutkinta lopulta eteni. Saiko joku rangaistuksen? Löytyikö leimasin?
Siirryimme uudempaan koulurakennukseen. Sieltäkin muistan vain ruokalan ja ruispuuron,jossa lillui pelottavia jauhokokkareita. Jäimme kerran koko luokka jälki-istuntoon. Tällaisia yhteisrangaistuksia harrastettiin varsinkin jos syyllistä ei saatu napattua. Juoksin koulusta kotiin, jottei jälki-istunto paljastuisi.Kukaan ei huomannut mitään. Jälki-istunto, lattialle syljetyt lihapalat ja arvoituksellinen leimasimen katoaminen aiheuttivat syyllisyyttä, vaikka olin sitkeiden lihapalojen hävittämistä lukuunottamatta syytön. Sittemmin tuota syyllisyyttä on riittänyt syystä ja välillä ilman syytäkin.
Tässä auvoiset koulumuistoni kahdesta eri koulurakennuksesta. Koska nämä muistelot ovat näin kohottavia, niin taidan jatkaa huomenna.
2 kommenttia:
Oi voi. Mitenkähän sille tytölle kävi jota syytettiin leimasimen viemisestä?
Ekana tai tokana koulupäivänä (kansakoulun 1. luokalla) kävin pissalla koulun nurkan takana, ruohokaistaleella, vaikka uudessa koulurakennuksessa olisi ollut hieno vesi-WC ja joku ylätti minut sieltä, muistaakseni hän uhkasi jotenkin kannella minusta. Mutta ei siitä sitten kuulunut mitään. Viimeistään siitä lähtien olen ollut varuillani ihmisten pahansuopuuden vuoksi. Välillä tosin unohdan olla.
Leimasintytön tarinaa en tiedä. Koulu en aina ollut mielyttävä paikka.
Lähetä kommentti