Roskien lajittelu toimii Roomassakin. Keittiön kaapissa on massivi kannellinen roska-astia: yhteen tungetaan paperijäte, yhteen osioon laitetaan muovi ja lasi ja kolmanteen biojäte. Biojätteen keräys on porraskäytävässä, muut roskat heivataan muovipussissa jalkakäytävälle säädettyinä päivinä. Emme ymmärrä, mihin metallijäte kerätään.
Muutaman askeleen päästä asunnostamme löytyy leipomo, vihanneskauppa, pankki, kirkko (kellot herättävät kilkatuksellaan syntiset seitsemältä). Nurkan takana päivystää kerjäläismummo, jolle annamme ropomme. Ravintoloita löytyy myös kylliksi. Historialliseen Rooman keskustaan pääsee nopeimmin ylittämällä sillan.kävellen, jolloin se onnistuu noin kymmenessä minuutissa, ratikalla aikaa kuluu hieman enemmän. Piero on huomaavaisesti kasannut eteiseen sateenvarjoja, joita tarvitaankin lähes päivittäin. Välillä aurinko onneksi möllöttää kirkkaalta taivaalta.
Lähdemme siis kohti nähtävyyksiä. Näemme jo ensimmäisenä päivänä espanjalaiset portaat, Pantheonin, Fontana Trevin. Jostain syystä kaupungilla maleksiessä törmää jatkuvasti Pantheoniin. Käymme galleria Borghesassa. Rakennus on upea ja taidetta niin paljon, että yksikin niistä tauluista olisi kansallisaarre Suomessa. Uskonnolliset aiheet vilisevät silmiemme edessä.
Pääsemme myös ostosten makuun: ostan pitsikoltun ja neulotun olkalaukun, josta roikkuu tupsuja. Huomaamme pian, että tietyissä vaatekaupoissa on se tietty vaatevalikoima ja tietyissä laukkukaupoissa taas tietty laukkuvalikoima. Näihin meillä on varaa.
Käymme Rooman "parhaassa pizzeriassa". Paikka on täpötäynnä, pöydät on aseteltu vierekkäin, joten vieraat ihmiset istuvat meikein kylki kyljessä. Pizzat valmistetaan suorakulmaisen ravintolasalin nurkassa silmiemme alla. Pöytäliinoja ei ole. Pizza on hyvää, omassani on päällä maukasta tomaattikastiketta, munakoisoa ja mozzarellaa.
Käpsyttelemme "San Giovanni in Laterano"-kirkolle. Ihminen tuntee pienuutensa moisessa kirkkorakennuksessa ja se lieneekin tarkoitus. Kirkon kyljessä sijaitsee vanha luostari ja luostarin idyllinen piha. Kirkon taakse on pystytetty riviin kojuja, joista ostan huivin kymmellä eurolla. Kaikki turisteille myytävä krääsä maksaa kympin, niin maksavat myös ns. "turisti menut". Kympissä kulkee ilmeisesti turistin kipuraja. Kympin voi huoleti lomalla heittää huivikauppiaalle.
Illalla emme jaksa lähteä enää mihinkään. Teemme salaattia ja juomme punaviiniä. Piero kolkuttaa oveen ja tuo pussillisen Rooman parhaita pikkuleipiä. En luonnollisesti kehtaa ottaa puheeksi kuittia, jota emme ole vieläkään antamistamme rahoista saaneet.
Kävelemme monen mutkan kautta "Galleria Nationale di Modern e Contemporale" museolle. Museo on taas kerran valtava, siellä on esillä italialaista taidetta, mutta myös muuta uudempaa taidetta. Museossa on juuri Paul Kleen näyttely. Lähdemme "kotiin" ratikalla, joka matelee tunnin verran ja jääkin Piramiden asemalle, josta on melkein yhtä pitkä kävelymatka kuin museolta olisi ollut. Myöhemmin meille selviää, että kolmosen ratikasta olisi pitänyt vaihtaa bussiin 3 B. Kävely on terveellistä. Jalkpohjat ovat hellinä.
Illalla syömme oppaan suosittamassa lähikuppilassa, jonka motto on "no tourist menus". Pöytiä peittävät perinteiset punavalkoruudulliset liinat, kynttilät palavat viinipulloissa, jotka peittyvät steariinin alle. Ruoka on varsin maukasta.
Lisää taidemuseoita: Scuderie del Quirinale, jossa on tungosta, sillä siellä on esillä kuusi Vermeerin taulua, lisäksi seinillä roikkuu aikalaisten teoksia. On ne hienoja ne Vermeerit. Tunnen kulttuuri-ihmisen, joka bongaa Vermeerin tauluja, muistaakseni häneltä puuttuu enää kaksi. Varmoja Vermeerejä on maailmassa 32. Taulujen eteen lattiaan on maalattu katkoviiva, jota lähemmäs tauluja ei saa mennä. Hälyttimet soivat tauotta, sillä roomalaiset eivät tottele vaan tunkevat nenänsä kiinni tauluihin.
Taivaalta alkaa putoilla suuria rakeita, kuuluu jyrinää ja salamat välähtemevät. Jostain maan alta sikiää kymmenittäin miehiä, jotka kauppaavat agressivisesti sateenvarjoja. Emme tietenkään osta niitä vaan kastumme mieluummin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti