Sukulaisvierailu on suoritettu. Minulla oli ostettuna lippu 17.30 junaan,
mutta ostin uuden piletin 15.30 lähtevään kulkuneuvoon. Tuli koti-ikävä.
Aina välillä mietin, mitä kaikkea voin leväyttää tänne muiden nähtäväksi.
Luin äsken loppuun Stephen Fryn elämänkerran Koppava kloppi. Siinä mies kertoo nuoruudestaan, ystävistään ja sukulaisistaan heidän
oikeilla nimillään. Koska muistelmat on kirjoitettu 40-vuotiaana (1997), ovat
monet asianosaiset olleet vielä lukemassa tuota kirjallista tuotosta. Kaikkein ankarimmin kirjoittaja kohtelee itseään, kertoo avoimesti, minkälainen paskiainen
on ollut, toisaalta mahtailee älykkyydellään ja erinomaisella muistillaan. Kirjaa
voisi suositella itsetuhoisia ajatuksia hautovalle nuorelle ja hänen
vanhemmilleen, sillä se on selviytymistarina. Lopussa hiipi pieni suolainen tippa
silmäkulmaani.
Isäni ja äitini viettivät kaksi viikkoa ”all included”- hotellilomalla. Isä
pakkasi mukaan vaa’an, jottei lihoisi huomaamattaan seisovien pöytien
houkutusten ääressä. Molemmat vanhempani ovat niin hoikkia, että mahtuisivat
vaivatta ulos ilmastointirööreistä. Jouluruokien kalorit he heittävät tänä
iltana kahdeksan kilometrin hikilenkin varrelle. Meidän suvussamme on siis pitkä
jonkinlaisten syömishäiriöiden perinne.
Löysin tänään ruokapöydässä suustani lasinsirun. Lasilautanen, jolle pilkottu punasipulia
oli rikkoutunut, sipulin joukossa helmeilleet jäähileet olivatkin lasia.
Ensi Jouluna matkustan johonkin, ehkä Venetsiaan. Venetsia on kuulemma
talvella rentouttava, siellä ei ole ketään ja autottomuus tekee kaupungissa
oleskelusta retriitin. No vietän kuitenkin Joulua vanhempieni luona, syön
suklaakonvehteja, teen ristikoita, katson telkkaria ja nukun levitettävällä
IKEA-sohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti