maanantai 24. joulukuuta 2012

Oksa

Eräs työkaverini vihaa Joulua ja ottaa sen vuoksi Joulunpyhiksi vähintään pari päivystystä. Olen aina pelännyt, että joudun viettämään Jouluaaton yksin. Enää ei tarvitse pelätä. Olen käynyt töissä, lueskellut, syönyt herkkuruokia, neulonut sukkia ja nyt kuuntelen Bachin Jouluoratoriota. Mieleni tekisi viinilasillista, mutta en uskalla,se on kuin houkuttelisi kutsusoittoa työpaikalta.

Kävin eilen tyttäreni kanssa kuntosalilla. Hän on tehnyt minulle kuntosaliohjelman. Nuoresta naisesta löytyy armoton piiskuri. Kävin tuon höykytyksen jälkeen tyttäreni ja hänen kumppaninsa luona. N oli tehnyt lanttulaatikkoa, johon oli lorautettu kookoskermaa. Se maistui  pehmeältä ja kotoiselta ja silti eksoottiselta. Heidän pienessä kodissaan tassutteli hoitokoira Aapo. Koira näytti filosofisia paradokseja pohtivalta portsarilta. Aapon naama on leveä, vähän litteä ja silmät ulkonevat, ikäänkuin hauva sairastaisi vaikeaa Basedowin tautia. Sympaattinen, lempeä otus.Olin onnellinen, sillä tytär vaikutti  tyytyväiseltä. Aapon lisäksi he huoltavat viikon ajan kahta kissaa. Kissojen ruokiin on merkitty, minä päivänä mitäkin tarjotaan. Jouluaatoksi on tietysti varattu parempaa.

Ajoin pyörällä kotiin rannan kautta. Näsijärvi näytti jylhältä pimeyteen katoavine jääpeitteineen ja Näsinneula kurkotti ylös valoineen.Tänä aamuna sain polkea töihin koskematonta ohutta pakkaslumikerrosta halkoen. Nastarenkaat rikkoivat pehmeästi pyörätien valkoista pintaa. Laskurin mukaan olin vuorokauden viides pyöräilijä.

Katsoin televisiosta David Lynchin elokuvan The Straight Story. Siinä iäkäs Alvin ajaa ruohonleikkurilla viisitasataa kilometriä tapaamaan sairasta veljeään, johon hänen välinsä ovat rikkoutuneet vuosia sitten. Elokuvassa Alvin kertoo nuorelle kotoaan karanneelle raskaana olevalle naiselle opetuksen, jonka on antanut omille lapsilleen: ota oksa, se katkeaa helposti, kasaa kimppu oksia niin et saakaan niitä poikki. Se kimppu on perhe. Nainen katoaa yön aikana, mutta jättää jälkeensä oksakimpun.  Yritän Alvinin, Joulun ja David Lynchin kunniaksi olla laittamatta tähän loppuun mitään ironista huomisesta sukulaisvierailusta.

5 kommenttia:

Arttorius kirjoitti...

Katselin juuri digiboksilta kyseisen ruohonleikkurielokuvan. Jäi epäselväksi pari kohtaa siinä, vaikkei ollutkaan mikään sekava juoni siinä. Mukavaa vaihtelua kaikenlaisten äksönpötköjen sijaan.

Kivaa joulua sinulle ja Kertulle!

Heidi kirjoitti...

Hyvää Joulua myös sinulle!

Hoo Moilanen kirjoitti...

En oikein tiedä mitä vihattavaa joulussa on. Se saattaa nostaa pintaan monenlaista, mutta ei se ole joulun vika.

Olen joskus nähnyt mainitsemasi leffan ja pidin siitä kovasti. Tarina toi mieleen yhden Torgny Lindgrenin kirjan.

Hyviä pyhiä, sukulaisilla ja ilman!

Heidi kirjoitti...

Kiitos, sitä samaa. Pitää tutustua Torgnyn tuotantoon, sillä minäkin pidin elokuvasta.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Kyseinen kirja on nimeltään Kimalaisen mettä. Lindgrenillä on huikeita kirjoja; Hesari tiesi kertoa, että hän on ensimmäinen pohjoismainen kirjailija Peter Höegin jälkeen, joka on kelpuutettu Keltaiseen kirjastoon.

Sinun kirjoitustyylissäsi on paljon yhtäläisyyksiä häneen.