Postimerkkejä myydään tupakkakaupoissa. Tai myydään ja myydään. Jos et osta kortteja niin merkkejä ei ole saatavilla, jos taas ostat Fontana Trevin kuvan niin saat ostaa postimerkin. Entäs jos haluaisin lähettää kirjeen? Olisiko minun pakko ostaa samalla Pietarin kirkko?
Alkaa kuulostaa yksitoikkoiselta: taidemuseon nimi on Galleria d.Arte Antica, Palazzo Barberini. Kattofresko harhauttaa silmiä, katosta työntyy selvästi jalkoja, kyse on kuitenkin vain maalauksesta. Tauluja on taas niin h-vetisti Lippoja ja muita maalareita. Neitsyt Marialla on aina yllään sininen viitta (sininen väri oli arvokkainta).
Käymme kasvieteellisessä puutarhassa, jonka paras sesonki ei liene joulukuussa. Nuori mies lippuluukulla kysyy "Are you from Norway?"
Illalla päätämme nousta kukkulalle ja nähdä Villa Lanten, jos vaikka pääsisimme itsenäisyyspäivän juhliin. Talon löytymisestä tulee L:lle pakkomielle, aluksi päädymme umpikujaan, lopulta löydämme perille. Portti on lukossa ja parista yläkerran ikkunasta kajastaa valo. Näemme kauniin maiseman yli pimeän Roooman. Kukaan ei päästä meitä sisälle. Hesarissa oli juttu naisesta, joka avioitui Eiffel-tornin kanssa. L on eroamassa, joten ehdotan avioliittoa Villa Lanten kanssa, L ei innostu asiasta.
Katsomme pätkiä linnan juhlista kännykästäni.
Käymme Vatikaanissa, ei kai siltä voi välttyä. Kaikki on massiivista. Pienenen entisestäni, kohta katoan kokonaan.
Illalla kuuntelemme King's Singersiä Parco de la Musican salissa. Ihmettelemme lippujamme, joiden paikkanumerot ovat 9 ja 11. Fantasioimme komeasta italialaisesta miehestä, joka istuu välissämme. Sali on kuitenkin jaettu kahteen puoliskoon, toisessa ovat parilliset numerot ja toisessa taas parittomat. Ennen konserttia yleisö keskustelee vilkkaasti, vilkuttelee toisilleen, eikä tahdo asettua paikoilleen. Saliin tullaan palttoot päällä. Kun valot himmenevät alkaa mahdoton huuto, taputus ja vislaus. Lauluyhtye on hieno, ei mitään tingeltangelia. Yhtyeeseen kuuluu kontratenori, kaksi tenoria, kaksi baritonia ja basso. Ennen väliaikaa ohjelmisto on klassista kirkkomusiikkia italiaksi hyvin koruttomasti ilman välispiikkejä esitettynä Loppuosa on enemmän irroittelua. Väliajalla luulemme konsertin jo päättyneen, sillä yhtye huudetaan ja taputetaan viidesti takaisin lavalle, lopussa meteli on kova. Miltähän tuntuisi esiintyä heti jälkeenpäin Suomessa, jossa käytös on niin hillittyä.
Olen jo flunssassa ja sataa kaatamalla, joten ilmoitamme jo ennen konserttia henkilökunnalle tarvitsevamme taksin (tämä näyttää olevan tapana). Menemme konsertin jälkeen taksipaikalle ja saamme nimellämme taksin, nainen tulkkaa vielä osoitteemme taksikuskille.
Piero tulee ovelle klo 7.30. Kuitista ei enää puhuta. Piero on tilannut meille kyydin lentoasemalle (ilman kuittia tietysti).
Hyvä reissu. Yöelämä jäi puuttumaan. Lähellämme olisi ollut mm. jazz-klubi, jossa olisi esitetty bluesia, tilaisuus olisi alkanut klo 23, joten emme laiskuuttamme viitsineet sinne mennä. Italian reissuun olisi tietysti kuulunut ooppera, mutta näinä iltoina tarjontaa ei ollut.
4 kommenttia:
Hienoja kuvia!
Hassusti tuntuu imartelevalta ajatus, että luullaan norjalaiseksi eikä suomalaiseksi. Jokin fennoslaavinen itsetunnon vaje nostaa niin herkästi päätään.
Kaipa vain hullut pohjoimaalaiset menevät moiseen puistoon joulukuussa.
Kiitos kuvien kehumisesta. Kuvien ottaminen on nykyään niin helppoa, kun niitä voi näpsiä mielin määrin ja korjailla jälkeenpäin.
King's Singers esiintyi Tampere-talossa 3.12. Piti mennä, mutta unohdin. Paikalla olleet eivät raportoineet noin riehaakkasta tunnelmasta.
Suomalaisella asteikolla meno oli suorastaan villiä.
Lähetä kommentti