torstai 7. helmikuuta 2013

Sinulle on postia

Yhdistyksemme sihteeri ja ystäväni V pyysi viralliseen tarkoitukseen sosiaaliturvatunnustani, jonka lähetin hänelle työsähköpostistani. Viestini oli suojattu niin perusteellisesti, ettei V saanut sitä auki. V epäili minun olevan niin kainon, että lähetän syntymäaikani vahvasti suojattuna. Sittemmin selvisi, että työpaikan sähköpostiohjelma ei salli tunnusten lähettämistä.

Haluaisin ajatella ja puhua kaikista vain hyvää, mutta olen niin ikävä ihminen, etten siihen pysty. Minä myös viihdyn parhaiten sellaisten ihmisten seurassa, jotka arvostelevat toisia, luonnollisesti vain silloin kun siihen on aihetta. Aihettahan lötyy aina. Olen melko varma, että olisin huomattavasti tylsempi, jos puhuisin paskapäistäkin vain hyvää. Muutoin tyhjänpäiväinen valittaminen on ikävää. Valittamisen aiheista kuuluu muotoilla humoristisia tarinoita.

Olen joskus vahingossa tilannut sähköpostiini Positiivareiden päivittäisen viestin. Viestit sisältävät coelhomaisia latteuksia. Aamulla poistan ensimmäiseksi työpostistani nuo positiivarit. Heti tulee olo, että olen tehnyt jotain postimetsikköni karsimiseksi ja että vähän valoa pilkistää jostain raosta.

Työpaikalleni tulee myös perinteistä postia. Mainoksilta näyttävän materiaalin heitän paperinkeräykseen lukematta, englanninkielisen postin siirrän myöhemmin luettavien pinoon ja muun lukaisen läpi.

Tänään sain punaisella huutomerkillä varustetun sähköpostiviestin, jossa käskettiin mitä kiireemmin allekirjoittamaan paperi, joka oli aiemmin minulle lähetetty, ja jossa vakuutan,että olen vastaanottanut CD-levylle tungetun tutkimusmateriaalin. Paperin löysin kohtalaisen vaivattomasti (englanninkielisten myöhemmin luettavaksi tarkoitettujen pino, jota ei kuitenkaan koskaan lueta), CD:n etsimiseen meni enemmän aikaa ja energiaa. Sain kuitenkin samalla siivottua paljon turhaa paperia hyllyistä ja lokerosta. Löysin tuon levyn, laitoin "hyvään talteen" ja faksasin allekirjoittamani paperin.

Lähden huomenna Lappiin ja palaan sunnuntaina. Epäilen, ettei reissuun sisälly monotansseja, joten jätän monot kotiin. Lähtemisessä ei ole mitään järkeä, mutta silloin kun asia sovittiin, se tuntui mukavalta ajatukselta, ei tunnu muuten enää. Tarkkailen itseäni, ettei vain olisi kehkeytymässä vatsatauti, jonka varjolla voisin pysytellä kotona.

Asuntooni ei kannata nytkään murtautua: hopeoitu porokynttilänjalka on piilotettu ja vahtikissa Kerttu ja häntä hoitava bodarityttäreni vartioivat kotini rauhaa. Saattaa jopa olla, etten pariin päivään päivitä blogia.

P.S. Luin jälkikäteen tuon kirjoittamani tekstin ja ihmettelin ajatusteni harhailua. Mitä tuo ihmisistä pahan puhuminen tekee postijuttujen keskelle piiloitettuna?

P.S. Kun noita lentokoneita putoilee taivaalta enemmän kuin kuusenkäpyjä niin haluan varmuudeksi kiittää lukijoita.

P.S. Luin lehdestä, että talitiaiset ovat alkaneet tappaa urpiaisia (olikohan oikein). Molemmat ovat pienenpuoleisia lintusia.  Söpönä pitämäni talitiaiset (siis jotkut heistä) lyövät toisen lajin pikkulinnut tainnuksiin ja syövät hyvällä ruokahalulla. Ei ole lintua sulkiin katsominen.

6 kommenttia:

Timo Lampi kirjoitti...

Ehkä sun kannattas kirjottaa ittelles loppuviikko sairaslomaa. Pröööt!
(tarkottaa sitä, et vattatauti on saapunnu Lahtee)

Hoo Moilanen kirjoitti...

Kannatetaan - Coelho on lattea.

Celia kirjoitti...

Ole hyvä vain. Uskollinen lukijasi jatkaa juttujesi lukemista sitten, kun palaat takaisin niitä kirjoittamaan.

Coelho on lattea, sanoo hän, joka on vain lukenut siitä, mitä Coelho on sanonut, mutta ei ole lukenut ainuttakaan hänen teostaan (enkä lue vastaisuudessakaan).

Tylsää on myös turhanpäiväinen kitiseminen typeristä asioista. Sitä ei pidä kuitenkaan sotkea kriittiseen ajattelukykyyn ja perusteltuihin mielipiteisiin. Niinpä jatkan edelleen blogisi lukemista.

Hoo Moilanen kirjoitti...

Celia, Coelholle täydet pinnat siitä, että hän on tienannut miljoonaomaisuuden sanojen pyörittelyllä.

Kun hänen lauseisiinsa pureutuu tarkemmin, huomaa, että usein sisältö on olematon.

Sori.

Tietenkin on täytynyt lukea Oikeasti Syvällisiä Kirjoja, että huomaa eron aidon ja kissankullan välillä.

Celia kirjoitti...

H. Moilanen, uskon, että olen lukenut tarpeeksi oikeasti syvällisiä kirjoja tietääkseni, ettei Colehon tapaiset mukaviisaat sovi vartalolleni eikä sielunelämälleni. Hänen rahojaan en kadehdi. On hienoa, että jollakulla on niin paljon kaupallisia lahjoja, että osaa jalostaa roskan rahaksi. Kaikilta se ei luonnistu. Minä kuulunen jälkimmäiseen ihmisryhmään.

Heidi kirjoitti...

Hoo Moilanen ja Celia keskustelevat Coelhosta täällä. Hupaisaa.