sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Pohjoinen ulottuvuus

Rynnistin perjantaina töistä junaan ja sieltä Kittilän koneeseen. Taivas oli sakeanaan lumesta, joten olin varma, että kone putoaa taas taivaalta kuin betonimöhkäle, jos lentokorkeuteen asti edes pääsee. Sain vaivoin pidettyä ilma-aluksemme ylhäällä lukemalla päässäni Isä Meidän rukouksesta muistamiani pätkiä, vaikka en edes kuulu kirkkoon. Ihan varmuuden vuoksi.

Jouduimme odottelemaan samaan koneeseen tulevaa japanilaista turistiryhmää. Monen suuta ja nenää peittivät kertakäyttösuojukset. Miltäköhän he kuvittelevat suojautuvansa? Kittilän kentällä he kuvasivat toisiaan lentokoneen edessä. Tyhjässä maisemassa ei muuta näkynytkään. Toivottavasti he onnistuvat näkemään revontulet.

Vietin pari päivää luentosalissa. Lauantaina meidän päästettiin parin tunnin valvomattomaan vapauteen. Alhaalla tunturin juurella oli pakkasta lähes 30 astetta, ylhäällä huipulla oli kaunista ja melkein lauhaa. Vaikka lauantaina olisi Hullu Poro -areenalla esiintynyt Ressu Redford, niin en mennyt sinne tai ehkä nimenomaan siitä syystä laittauduin nukkumaan (moni meni). Nyt sitten olen kotona, ihanaa. Eräs mies tarjosi minulle  ihan oikeaa samppanjaa. Näillä vuosilla jokainen tarjottu samppanjalasi on kirjattava tarkasti ylös.

Nyt on purettava matkatavarat, kylvetettävä orkidea ja loikoiltava sohvalla kunnes saa vihdoin mennä omaan sänkyyn nukkumaan. 




2 kommenttia:

Mari Koo kirjoitti...

Eikös ne aasialaiset pidä suojuksia siksi, että heillä itsellään on flunssaa eivätkä halua levittää basilleja muiden päälle? Näin muistelisin joskus jostain lukeneeni.

Unknown kirjoitti...

Muistithan hakea kassakaapist sen hopeoidun porokynttilänjalan, vai mikä se ny olikaa. Kertun ihailtavaks, en mä muuten. :)

Kiva kun selvisit hengissä, takas kotiis.