maanantai 18. helmikuuta 2013

EI

Yöpöydällä pitää aina olla muistikirja, jos vaikka tulee mieleen joku elämää suurempi oivallus. Vielä ei ole tullut. Sain muistikirjan kirjaostoksen kylkiäisenä.

Tulenkantajien kirjakauppa on pieni, sympaattinen, tamperelainen putiikki. Kaupassa järjestetään kirjallista ohjelmaa ja myydään uusia ja vanhoja kirjoja. Tosin yleensä kun kysyn sieltä jotain kirjaa niin sanotaan "Sitä kysytään tosi paljon. Se on loppu. Tilataan kaksi kappaletta". Olen monesti aikonut sanoa, että jos jotain kysellään paljon ja jos minä aion yhden tulla ostamaan niin kohta ne ovat taas loppu. Tilaa on tietty aika vähän, eivätkä runoilijat välttämättä ole niitä parhaita bisnesmiehiä.

Kerttu repii sohvaa suurella intensiteetillä. Hän vaikuttaa siirtäneen lähes kaiken raapimisenergiansa nojatuoleista sohvaan. Ehkä Kerttu katsoo saattaneensa pitkäjännitteisen nojatuolien repimisen itseään tyydyttävään päätökseen ja on siirtynyt kohti suurempia haasteita. Onhan sohvassa kieltämättä enemmän revittävää, toisaalta se menee jo rutiinilla kun on nojatuoleilla harjoitellut. No nyt Kerttu lepäilee sohvan selkänojalla, taisivat tassut väsyä.

Kieltäydyin tänään eräästä tehtävästä. Aloitin kieltäytymisviestin sanoilla: Kiitos kutsusta, arvostan sitä suuresti. Sen jälkeen taisin kirjoittaa jotain itsensä työllä tappamisesta. Projekti olisi kestänyt pari vuotta ja siihen olisi tänä vuonna sisältynyt viisi Helsingissä järjestettävää kokousta. Kysyjä soitti minulle melkein samalla kun olin painanut send nappulaa. Ei hän inhonnut minua. Taidan toistenkin sanoa EI.



2 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Minä pyysin erästä kollegaa tänään tekemään yhden kirjoitushomman. Hän vastasi pitkästi, kertoi inhoavansa itseään siksi, että oli pakotettu kieltäytymään, ei kokenut pystyvänsä hommaan. Minun oli pakko vastata, että lopeta heti inhoaminen, kieltäytymiselle on hyvät ja hyväksyttävät perustelut. Noilla sanakäänteillä en ole nähnyt vielä kenenkään kieltäytyvän.

Timo Lampi kirjoitti...

Vilpittömät onnitteluni Heidi, toi EI:n oppiminen ja sen käyttäminen on erittäin hieno saavutus. Vielä *kumarrus* kaupanpäälle.

Onhan kissan joskus otettava suurempi haaste vastaan. Meillä kissat repii mun sänkyä porukalla, aina kun maalla ollaan, nyt ollaan viikko oltu. Tää sänky on valmistunnu vuonna 1940, eikä sen kankaassa erotu ainuttakaan kissankynnen jälkeä. Kyllä ennen osattiin, siks en tästä luovu.