Elokuussa pidämme kurssikokouksen samassa paikassa, jossa juhlimme valmistumistamme kolmekymmentä vuotta sitten. Olin tuolloin raskaana. Menin naimisiin kurssikaverin kanssa, saimme kaksi lasta ja myöhemmin erosimme. Opiskeluajoista on jäänyt muutama hyvä ystävä. Kurssikaverit menivät keskenään naimisiin, emmehän me juuri muita tapailleet silloin kun oli aika pariutua ja hankkia lapsia.
Pienessä kaupungissa ei niin paljon tekemistä ollut, joten teimme kaikenlaista keskenämme. Kävimme elokuvakerhossa, juhlimme omissa tiloissamme ja toistemme pienissä opiskelijakämpissä, kuuntelimme musiikkia ja jonotimme siihen kaupungin ainoaan pubiin, jossa kaikki muutkin istuivat. Inhosimme pubin portsareita, jotka päästivät jonon ohi ne, jotka antoivat ylimääräistä rahaa. Jonotusennätys taisi olla pari tuntia talvipakkasessa. Kun tentti loppui kymmeneltä siirryimme pubiin. Ulos astuessa olo oli epätodellinen väsymyksestä, siitä yhdestä oluesta ja keskipäivän kirkkaudesta. Ravintolaan ei päässyt häiritsevää luonnonvaloa.
Ensimmäiset luennot pidettiin Työnkulmalla ja seuraavana vuonna siirryimme opiskelemaan sotkulle. Tauolla juoksimme baariin kahville. Seinällä luki "Lämmin ruoka lounaasta 5 mk" (hinnasta en ole ihan varma).
Uskovaisten kanssa en ollut tekemisissä. Taistolaiset myivät Tiedontajaa ja Kulttuurivihkoja ja pitivät kivoja juhlia. E kertoi siitä, kun kävi ensimmäistä kertaa Neuvostoliitossa. Hän tapasi siellä nuoren miehen ja oli hämmästynyt kun tämä yritti tunkea käsiään E:n hameen alle, vaikka oli kommunisti.
Moni meistä osasi laulaa ja soittaa ja yhdessä me hoilattiin "Ei elämästä selviä hengissä" ja Pilvee, pilvee". Kaikki eivät ole selvinneet. E, joka opetteli laulamaan Annikki Tähden kappaleen "Aurinko, tähdet ja kuu" takaperin, kuoli aivokasvaimeen ja moni on ottanut itse hengen itseltään. Tähän mennessä itsemurha on ehdottomasti se yleisin kuolinsyy.
Meistä tuli psykiatreja, terveyskeskuslääkäreitä, monen eri alan erikoislääkäreitä ja professoreja. Tapaamisissa puhutaan vuosi vuodelta vähemmän omista saavutuksista. Uskovaisten ja taistolaisten ryhmät ovat hävinneet, kaikkien kanssa voi seurustella. Joidenkin kanssa vaan edelleen on hauskempaa kuin toisten.
5 kommenttia:
Muisaakseni siinä Claes Anderssonin elämäkerrassa luki(kin), että lääkärit tekevät keksimääräistä enemmän itsemurhia. (Tai siis sen voi tehdä vain kerran...) Olikohan niin, että psykiatrit kunnostautuvat asiassa erityisesti.
Jos niin on, niin mitäköhän siitä pitäisi ajatella?
Jessus mitä kirotusvihreitä.
Kalliisti koulutettuja ihmisiä ja tekee itsemurhan kesken työuran. Siitä hyvästä pitäisi kyllä tulla perintöveron korotus. Ei sellainen passaa.
Niin onhan se epäreilua, että lääkäreilläon hallussaan se tieto, miten hengen saa parhaiten itseltään riistettyä. Lääkärit epäonnistuvat aikomuksissaan huomattavasti harvemmin kuin muut. Se on jonkinlainen kunnia-asiakin, muuten menettää kasvonsa. Surullista.
Juu, näinpä, enpä ajatellut asiaa tuolta kannalta. Lääkärit ovat tässä paljon taitavampia kuin tavikset.
Onhan se kauheaa jos menettää kasvonsa, hengen menetys jollain kivuttomalla tavalla lienee sitten vähempi paha.
Lähetä kommentti