Päivystys on ohi, ainakin tällä erää. Riski joutua ensiapuun töihin jatkuu huomisaamuun. Mitäpä siitä, tai kuten tavataan sanoa ammatinvalintakysymys. Toisaalta ymmärsinkö mitä tein, kun oikein tarkoituksella alalle tungin. Käsitykseni lääkärin työstä perustui muutamaan lääkärisarjaan ja tyttökirjoihin. Tässä kuussa olen päivystänyt kaksi viikonlopun päivää (kahtena viikkona viikkovapaa on siis jäänyt yhteen päivään) ja yhden arki-illan, aktiivityötä kertyi kuitenkin vain kymmenen tuntia. Aktiivityöstä saa kohtuullisen korvauksen (ei toki mitään päivystävän putkimiehen palkkiota vastaavaa), varallaolo on hyvin huonosti kompensoitua rahallisesti. Kutsumusammatti, näin sanotaan. Ja kai se niin sitten on. Ammatin hieno puoli on se,että puuhastelulla on tarkoitus, joka ei ole ristiriidassa omien arvojen kanssa. Saa nähdä miten käy, kun säästötoimet laajemmin käynnistyvät.
Nyt aurinko paistaa siinä määrin, että lopetan. Kuka näitä näillä keleillä edes lukee.
Lukijamäärät ovat laskussa, varsinkin kun voimakas liikenne joltain venäläisiltä erotiikkasivuilta on siirtynyt johonkin parempaan kohteeseen.
2 kommenttia:
No ainaskin minä lueskelen :) Näillä keleillä, täällä on kammoittava sää!
Kiva tietää!
Lähetä kommentti